Wilma

Aamu alkaa kunnon eväillä!

2012-01-19T20:26:00.005+02:00

Karppaus on niin kovin in: enemmän proteiinia, vähemmän hiilareita. Wilma- neiti lienee siis muodin niin edelläkävijä "karppaillessaan" jo pidemmän aikaa!

Wilmalle proteiini koostuu niinkin "vaihtelevasti" eri lihoista kuten sian sydämestä ja sian kielestä. Esimerkiksi kanan tai kalkkunan liha on niin yök. Mitä vaaleampaa lihaa, sen pahempaa. Ja vastaavasti taas mitä tummempaa, sen parempaa!
Yhdestä tavallisesta sian sydämestä tulee noin reilu ruokakupillinen sydämen palasia, joka jakaantuu vielä noin 6 - 10 mingripp-pussiin. Pussit ovat kerta-annoksia, ja yhden pussin (sisältöineen päivineen - jos vain valtakunnan laki sallisi eli ei) neitokainen hotkii kitusiinsa aamuisin. "Maiskislurpsisloppuikosejo ja saisinkolisää" - on tyypillinen tahti millä Wilma vetää lihaa naamariin, joten jätän palaset mahdollisimman suuriksi jotta vältyttäisiin hotkimiselta ja hampaillekin tulee hieman hommia.

Parhainta että W tykkää lihasta kuin hullupuurosta. Lyhyt kisun rääkkäysviedo tästä todisteena.

Mitäs teillä syödään aamuisin?

Kissan päivät

2012-01-18T21:23:00.002+02:00

Samaan aikaan kun täällä palvelusväki pakertaa opiskelujen ja töiden parissa, osaa Wilma ottaa rennosti.
Ei kyllä haittaisi yhtään, jos itsekin voisi vain viettää leppoisia kissan päiviä.

KMMMM- haaste

2012-01-05T21:09:00.001+02:00

Parempi (TODELLA) myöhään kuin ei milloinkaan , eikös niin? Saimme IKUISUUKSIA sitten "Kuka, Mitä, Missä, Millä, Milloin" - haasteen Wilman Viivi-tädiltä ja tuntuu että nyt viimeinkin pitäisi homma hoitaa kunnialla (se murunen mitä siitä nyt on jäljellä) kotiin.

KMMM - KUKA,MITÄ,MISSÄ,MILLÄ,MILLOIN

KUKA:

FIN Bastian's Cosmic Flare aka Wilma (Wimmu, Wilmutin, Wilmu, Karvainen apina) ja tämän mitä nöyrin henkilökunta/palvelusväki, joka lähes palvoo maata Wilma-neidin tassujen alla ("lähes"). Wilma ei ole ollut meillä pennusta asti, vaan on kodinvaihtaja entisen omistajan tultua kissoille pahasti allergiseksi. Meille tullessaan Wilma oli reilu 2-vuotias kissaneitokainen.

Blogin hyyyyyvin laiskana kirjoittelijana toimii opiskelijapariskunnan kauniimpi osapuoli.

MITÄ:
Palvelusväen laiskuudesta johtuen hyvin harvakseltaan tapahtuvaa päivitystä kissa-neidin kommelluksista ja touhuista sekä hitusen siitä, mitä on elämä astmaatikkokissan kanssa. Toivottavasti joskus myöhemmin päivitystä myös toisen karvavarpaisen mutta suuren otuksen kuulumisista?
Palvelusväen oma elämä on sen verran tylsänpuoleista, että blogia hallinnoi lähestulkoon vain kissa- tai koira-aiheiset jutut.

MISSÄ:
Wilmuttimen kuningaskunnassa, ehkä joskus osittain parvekkeella. Joskus jopa rappukäytävässä, jos neiti-Rohkea sinne uskaltautuu. Ulkoilma nyt on jo ihan hullujen juttu arkajalkamme mielestä.

MILLÄ:
Rakkaudesta kaikkiin eläimiin, ja etenkin tähän pieneen karvakerään <3

MILLOIN:
Silloin HARVOIN kun laiska palvelusväki vaivautuu blogien alituisen pläräämisen sijaan joskus vilkaisemaan sitä omaansakin!

Näin muutoin meille kuuluu ihan hyvää. Näin laiskahkosti kiteytettynä.

Leikkikenttä

2011-09-10T14:03:00.005+03:00

Wilmalla on kodissamme tasan yksi maailman paras leikkikenttä : makuuhuoneen valkoiset puuvillamatot. Ja tasan yksi maailman paras lelu : paperikeppi. Ja paperikeppiä sitten pitäisi heittää aina uudellee ja uudelleen ja uudelleen....

On se kissa vain niin ylpeä ja aristokraattinen eläin (kröhkröh)...

Kesälomalaillaan, la laala laala laa...

2011-07-12T12:27:00.000+03:00

Moni onkin varmaan huomannut blogimme totaalisen hiljentymisen. Ei kuitenkaan hätiä, Wilma voi edelleen mainiosti ja pikku-Sepi-Seppurainenkin on jo ehtinyt kasvaa komeaksi koiraksi! Kuva- ja videopläjäys tulee kunhan allekirjoittanut vain sellaisen jaksaa tehdä, nyt me pidämme LOMAA :).

Ihanaa helteistä kesän jatkoa kaikille!

Urakka ohi

2011-03-15T23:14:00.003+02:00

Viime lauantai sujahti Kirkkonummella URKin kissanäyttelyssä ja Wilma pääsi tai oikeammin joutui viimeinkin estradille.

Henkilökunta (vain kirjoittava osapuoli) löysi paikalle aina yhtä luotettavan navigaattorinsa kanssa, joten ongelmia ei matkalla ollut. Ongelmat alkoivatkin vasta hallin sisäpuolella. Wilma yllätti minut eläinlääkärintarkastuksessa. Neiti ei ollut ollenkaan ihanainen itsensä mitä se normaalisti on eläinlääkärissä, vaan sähähti heti alkuun lääkärille, vaikka nätisti antoikin itsensä tutkia.
Sähähtely ja murina jatkui myös näyttelyhäkkien luona. Mitä ilmeisimmin Wilmaa hermostutti eniten muut kissat ja näiden haju, sillä yleensä se osaa olla lunkisti vieraissa paikoissa. Näyttelyverhojen vaijerit osoittautuivat hivenen pitkiksi, mutta nopeasti sai kuitenkin häkin kuntoon - kaikesta häsläämisestä huolimatta. Häkkirivejä katsellessa vihreä väri näytti olevan melko suosittu.

Abyjen arvostelu on aina heti alkuun, minkä uskonkin koituneen kohtaloksemme. Wilma ei ollut oikeastaan vielä ehtinyt kunnolla asettua ja rauhoittua kun jo jouduin neidin kiskomaan häkistään. Pelotti ja selkeästi. Oravahännän lisäksi Wilmuttimen silmät olivat lautasen kokoset ja vähän myös urisutti.

Onneksi Wilman ensimmäiseksi tuomariksi sattui niinkin ihana ja herttainen täti kuin tanskalainen Hanne Sofie Sneum. Tärisevää Wilmaa ojentaessani selitin, ettei neiti ole käynyt näyttelyssä sitten pentuajan ja on kuitenkin jo 3-vuotias. Sneum kohteli Wilmaa (ja kaikkia muitakin kissoja) ihailtavan rauhallisesti ja hellästi, ja otti sähisevän Wilman tiukasti syliinsä. Sneum selitti niin minulle kuin yleisöllekin, että selkeästikin neiti oli vain peloissaan eikä tippaakaan agressiivinen. Mitään muuta Wilma ei tosiaan tehnytkään kuin sähisi tai urisi ajoittain.

Ohessa Sneumin arvostelupaperi.

Tyyppi: Little lady in super harmony / with ex kitchen.
Pää: Fantastic shape, very pretty
Silmät: Very afraid look
Korvat: Big, fine set
Turkki: Stress fur / ex ground color / very fine ticking
Häntä: Ex length and shape
Kunto: Very well kept - thank you to xxx
Yleisvaikutelma: Little afraid but sweet singing lady
Arvostelutulos: CAP

Eli sertihän sieltä tipahti, kaikesta huolimatta!! Tuomari kehui tyttöä todella kauniiksi ja varmasti se tulevaisuudessa voisi pärjätäkin, kunhan vain saisi harjoitusta ja kokemusta (ja arvostelusta päätellen neitihän on ulkomuodollisesti täydellinen!). Wilma oli ainoa omassa 10 luokassaan, mutta saatiinpahan myös värinparas kilpailu riistakastraattien kesken. Wilma kilpaili kahta kastraattiherraa vastaan, joista toinen oli blogituttu ihanainen Kossi-miäs, jonka omistaja Sanna oli näyttelyssä kahden kissan voimin. Värinparhaassa neiti tuli ilmeisesti toiseksi (korjatkaa kun olen kuitenkin väärässä?), ja saimme armollisesti kutsun myös TP-valintoihin, ihan vain harjoituksen vuoksi, mutta olin otettu tästä reilusta teosta. Hieman siinä ehti tulla myös omistajalla surupuseroon pikku neidin käytöksen vuoksi. TP- valintoihin kesti oman aikansa, ja tässä välissä ehdinkin bongailla enemmän naapurustohäkkejä.

Wilma sai häkkinaapureikseen burman ja eurooppalaisen ja toiselle puolelleen ihanaisen pikku-Justiina cornish rexin. Kovin nuoria kavereita häkkiriviin mahtui muutenkin, osa paremmin ja osa huonommin käyttäytyviä. Yksi ehkä ei-niin-hyvin käyttäytyvä oli korat-houdini, joka kyllä teki kaikkensa päästäkseen häkistä pois . Alla lyhyt näyte reilun 10 tunnin jatkuvasta huutelusta.

(jos kukaan osaa neuvoa videoiden kääntelyssä, vinkit otetaan kiitollisena vastaan)

Bongailimme Kossin ja Sketsin lisäksi myös muita blogikissoja kuten Ruusun söpöisen devon rex Liinan sekä kauniin egyptinmaun Fannin, jonka blogia olemme ehtineet vaklailla vasta muiden blogien kautta. Liina oli kuvanottohetkellä käpertyneenä unille pesäänsä, mutta Fanni jaksoi keimailla kameralle jopa kalterien takaa. Egyptinmau Epun bongailimme vain kaukaa.

Avariel Coraline eli Liina

Iltavilli Fahima Femi eli Fanni

Hanne Sofie Sneum arvostelemassa mustasavu egyptinmau Iltavilli Ebi Ehteshaamia eli Eppua

Hauskaksi yllätykseksi lötyi myös Wilman veli Pyry parin häkin päästä. Hivenen kateellisena katselinkin tämän beigen hurmurin hyväntuulisuutta ja rentoutta, mikä oli täysin vastakohta kuumuneelle siskolle. Jotkut ne vain viihtyvät!

TP valinnoissa Wilma käyttäytyi jo hivenen paremmin, tosin jaksoi urista ja sähistä jos yksikään vieras kissa tuntui olevan liian lähellä - eli aika paljon neiti taas Sneumin sanoin lauleskeli. Jälkeen päin taas ajattelin, olisiko Wilma pitänyt ottaa valjaisiin odottelemaan vuoroaan, sillä omilla tassuillansa neiti taisi tuntea olonsa edes himpun itsevarmemmaksi. Sneum kehui Wilmaa jälleen kerran, mutta ei tietenkään voisi sen käytöksen puolesta valita tytsyä, ja harjoittelun puolestahan me ylipäätään TP-valinnoissa könötimme. Tässä vaiheessa jo oma mielenikin oli ehtinyt kohentua ihmisten rohkaisevien sanojen kannustamana. Ei ilmeisesti ole ennen kuulumatonta, että kissa pelkää ja on epävarman oloinen ensimmäisissä kunnon näyttelyissään (pentuaikanahan Wilma on kerran näytelmissä piipahtanut).

Loppuaika oikeastaan kuluikin ostellen ja häkkinaapureiden kanssa seurustellen. Kaupoista tarttui Extreme Classic- hiekan ja sulkalelun lisäksi vielä rekisterikirjakansio, johon ajattelin kerätä (ehkä ) tulevat ruusukkeet ja arvostelut.

Wilma keskittyi häkissä pääasiassa möllöttämiseen, mutta alkoi myös rentoutumaan pikku hiljaa ja uskaltautui välillä kurkkaamaan häkin ovesta ympärille - ja huutelemaan sähähdyksiä naapurihäkkeihin. Hivenen käytöstapoja täytynee siis harjoitella.

Päivä oli pitkä ja raskas ja sisälsi paljon paljon istuskelua ja odottelua. Kivat häkkinaapurit ja juttuseura tekivät päivästä kuitenkin ihan siedettävän ja oikeastaan ihan mukavankin. Vaikka alkuun manailinkin, että nämä ovat sekä ensimmäiset että viimeiset näyttelymme, haluaisin kuitenkin vielä yrittää uudestaan josko Wilman saisi totutettua näyttelyvilinään. Kissan ehdoilla kuitenkin mennään, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Suuret kiitokset KAIKILLE minua ja Wilmutinta auttaneille. Sain paljon apua (ja varmaan myös säälikatseita :D ) kysyessäni hölmöjä ja stressatessani koko näyttelytouhua. Hätään ei kuitenkaan jätetty. Toiset isot kiitokset häkkinaapureilleni (Justiina cornish rexin omistajat sekä vastapäätä Taavi-ocicatin omistaja), aika kului paljon nopeammin mukavia rupatellessa.

Katsotaan mistä näyttelystä seuraavaksi itsemme löydämme!

URK kutsuu!

2011-03-02T19:04:00.002+02:00

Tänään postilaatikosta tipahti vahvistuskirje lauantai 12.3 URK:n näyttelyyn! Jesh, vihdoinkin Wilma-neiti pääsee näytelmöimään!
Näyttelyverhojen ompeluille saattanee tulla hivenen kiirus. Tärkeintä on saada verhot valmiiksi, vaikka haaveena oli saada myös toppapuku kantokopalle. Onneksi allekirjoittaneella on taitava äiti-kulta, joka taitaa ompelukoneen niksit paremminkin kuin henkilökunta.

Mutta KAIKKI 12.3 lauantaina Kirkkonummelle tulevat: paikalta varmasti löytyy yksi hyvin eksyneen ja orvon näköinen tyttö riista-värisen abyn kanssa - he ovat varmaankin silloin me! Apua otetaan todellakin siis vastaan!
Toivottavasti mahdollisimman moni "tuttu" pääsee paikan päälle. Jos vain näyttelyverhomme onnistuvat, meidät löytää häkistä, jossa on teemavärinä vihreä, sekä tietenkin nämä näyttelykyltit!

Loppuun vielä videopläjäyksiä! Henkilökunta on pikkuhiljaa uusinut olohuoneen huonekaluja, ja sekös on neidin mielestä ollut eri jännää. Yleensä Wilma ei niin paljoa pahvilaaikoista perusta (muuta kuin nukkumiseen), mutta sohvapöydän pakkauslaatikosta sai toimivan leikkipaikan.

Wilma myös tietää, missä kaapissa kaikki sapuskat ovat...

"Ihana kaappi!"

Sitten vielä söpöysvaroitus. Todistusaineistoa maailman suloisimmasta koiranpennusta, Sepi Seppuraisesta! Videossa poju on vasta reilu 8 viikkoa, mutta taitaa jo hyvin luoksekutsun.

Vielä muistutuksena, Sepi ei ole minun (valitettavasti!), vaikka toisinaan ryöväänkin tämän suloisen suppusuun meille käymään. Pentu on vanhempieni, mutta tulee todennäköisesti tavalla jos toisella kuulumaan myös tämän talouden elämään...

Seppurainen reilu 9 viikkoisena. Suloinenko! <3

Cat vs. puppydog

2011-02-20T20:45:00.000+02:00

Tänään tapahtui jo hetken hehkutettu ja odotettu tapahtuma. Sepi-susi tuli käymään ja tervehtimään Wilma-neitiä. Pikku-herra tuli, mennä hyöri pyöri ja asettui heti taloksi. Aluksi pidin Wilmutinta tiukasti sylissä, mutta pennun tulo aiheutti sellaisen rimpuilun, että päästin neitisen hyppäämään senkin päälle, jolloin odotimme että kissa karkaa oravanhäntäisenä suoraan kiipeilypuuhun. Kaikkien yllätykseksi Wilma hyppäsi suoraan maahan ja meni heti nuuskuttelemaan, että mikä ihmeen otus se tänne hänen valtakuntaansa on tullut. Pepun nuuskuttelua ei ehtinyt kestää kuin vain hetken kun Seppurainen pyörähti ympäri. Hetkisen molemman nenät nuuhkuttelivat aivan nokatusten, kunnes Wilma rupesi perääntymään. Kuitenkin utelijaisuus voitti ja Wilma seurasi Sepin kulkua herkeämättä -välillä lähempää välillä etäänpää - joka tapauksessa aina näköetäisyyden pitäen.

Kaiken kaikkiaan kohtaaminen meni yllättävän hyvin, vaikka loppupuolella neidillä rupesikin jo hivenen menemään hermo Sepisen riehumiseen ja leikin haastamiseen jolloin sähinää ja pikkuisen murinaakin kuultiin. Kertaakaan Wilma ei kuitenkaan yrittänyt läppäistä Sepiä tai muutenkaan osoittaunut agressiivisuutta pentua kohtaan, ja kaiken lisäksi lähestyi Sepiä itse kenenkään pakottamatta. Loistava alku siis! Vierailu sujui kaiken siis ihan hyvin.

Kuvia ja todisteita visiitistä tulee ehkä myöhemmin. Alkuun kuitenkin todisteita tästä söpönassusta!

Maailman suloisin vintiö

2011-02-08T22:46:00.004+02:00

Henkilökunnan koirakuumeeseen saapui viimeinkin lievennystä - ja pahennusta. Omaa hauvavauvaa ei vielä tullut, mutta melko läheinen kuitenkin. Allekirjoittaneen folkseille eli vanhemmille kotiutui näet viime sunnuntaina maailman suloisin hauvisvauvis, pienen pieni musta kääkkäpoika.

Hassuttelu- ja hellyyttelynimiä pienellä pojalla on vaikka muille jakaa, mutta tällä hetkellä totutellaan nimeen Sepi. Alunperinhän pojasta piti tulla Susi eläinperinnettä jatkaen, mutta ääntämysongelmian jälkeen päädyttiin Sepi-susiin. Virallinen nimi poikasella on kuitenkin Kleinwesen Steppenwolf, eli lapsonen on sukua edesmenneille rakkaillemme, Tiikerille ja Boalle. Tiikeri ja Boa taitavatkin olla Sepin isoisoenoja, eli emon puolelta ovat sukua.

Kuvat ovat valitettavasti vähän tärähtäneitä ja suttuisia, pikkulapsesta ei pahemmin kuvia saa muuta kuin nukkuessa, sen verran kovaa meno on! Vieraita poika kuitenkin vielä aika lailla ujostelee, ja tämän sai allekirjoittanutkin eilen kokea: menin porukoilla käymään suoraan tallilta ja ilmeisesti hummien haju oli niin peittoava ja pelottava, ettei poju uskaltanut ollenkaan tulla syliin. Tänään asia oli kuitenkin ihan toinen kun tuoksuin aivan itselleni ja sain paljon pusuja ja puraisuja nenänpäähän.


"Iso" poika

Alkupäivät ovat menneet ihan kotiin tutustuessa ja luultavasti tämä viikkokin, mutta toivottavasti pian pääsemme esittelemään pikkuhurmurille myös Wilma-neidin. Siihen asti Wilma-neidin ja Sepin välillä pyritään kuljettamaan mahdollisimman paljon hajupostia.

"Hm..."

"Missä ihmeessä se henkilökunta oikein ravaa? "

Ulkoilua

2011-01-30T15:31:00.006+02:00

Tai pitäisi oikeastaan laittaa lainausmerkit eli "ulkoilua", sillä ulkoilureissu rajouttui ainoastaan lasitetun parvekkeen tarkastamiseen - niin rohkea kuin Koratian urhot ei Wilma-neiti sentäs ollut että olisi uskaltanut ihan oikeasti ulos lähteä.

Ulkona on ihana kirpakka ja aurinkoinen pakkaskeli, ja sen myös pieni kissaneiti huomasi. Aurinko bongattiin heti ja pieniä aurinkokylpy-yrityksiäkin oli nähtävissä. Kaikki kuitenkin kaatui siihen kamalaan tutinaan ja värinään, kun oli niiiiiin VILU! Ei auttanut vaikka karvatkin pörhisti, kyllä se kylmä vaan silti hiipi abessinialaisen neidin selkänahkaan. Parvekeulkoilu kestikin ehkä vain pari minuuttia ja rajoittuikin oikeastaan vaan sen ihka-oman-puun tarkastamiseen.

Koratialaisten herrojen urheudelle siis todella nostamme hattua ja tassua!

"Näätkö? Tuol tota lunta on"

Wilma-neiti järkyttyneenä. Tutina ei lopu vaikka kuinka yrittäisi!

Pelit ja leikit

2011-01-24T16:52:00.001+02:00

Viime kerralla kävi ilmi että Wilman rakas sulkalelu vetelee viimeistään. Fiksu palvelusväki ryhtyi kuitenkin tuumasta toimeen ja etsi netistä vanhaa lelua vastaavaa härpäkettä. Ihan samaa ei löytynyt, mutta melko lähelle kuitenkin. Tänään postimies ilmoittikin Zooplus- pakettien saapuneen. Ilmeisesti joku muukin kuin neiti itse osasi ottaa Wilman leluasiat vakavasti: sulkalelu oli pakattu huolellisesti suuren pahvilaatikon pohjalle ja päälle isokasa pehmykettä matkan ajaksi. Muut lelut olivatkin sitten tiiviimmin samassa pienessä paketissa.

Mitä kaikkea Zooplussasta sitten saatiikaan?

Ensinnä tietenkin vanhan sulkahuiskan korvaava lelukeppi, jossa vanhan lelun tapaan on riikinkukonsulkia (tai jäljitelmiä). Sulkakeppi on saanut osakseen jo aikamoista raatelua - ilmeisesti liitelevä sulka saa hienon Wilma-neidinkin metsästäjän vaistot hereille ja missiona on tosiaan koko sulan teurastus (Onneksi näitä voi aina tilata lisää).

Lisäksi paketista löytyi monen kehuma kissantanssittaja, joka on omiaan laiskalle kissanleikittäjälle. Rautalangan toisesta päästä ei tarvitse muuta kuin pitää kiinni ja lelun paperirullapää hyppii aivan omiaan - ja kissa sen mukana. Myöskin siis varsin hyväksi todettu lelu.

Voiton kuitenkin vei jo pitkään hankintalistalla ollut laser, jonka perässä Wilma juoksee tuhatta ja sataa. Tällä jos millä kissan tosiaan saa juoksemaan itsensä läkähdyksiin. Jo heti tuli todettua että laserilla leikitetään vähän harvemmin, sen verta ekstaasiin sillä kissan kuitenkin saa eikä henkilökunta todellakaan toivo Wilman addiktoituvan valopisteeseen liikaa - moni koira esimerkiksi kehittää moisesta laitteesta aivan pakkomielteen ja etsii pikkuruista valopistettä koko hereillä olo aikansa. Sääntönä onkin että valopiste lähtee kämmeneltä ja loppuu kämmeneen, jotta kissa ei turhaan jäisi etsimään maagista valopistettä.

Seuraavissa otteita lelujen toiminnasta. Wilma-neiti ehti väsyä lelujen testikäytössä (etenkin valolaserin jahtauksessa) kiitettävästi, jolloin videoihin ei vauhtia ja energiaa riittänyt kuin puolet aikaisemmasta.

Sulka

(Lazy) kissantanssija

Lasersäntäilyä

Wilman pentuilme

Väsähtänyt hurrrrja saalistaja.

Sulan suosio

2011-01-03T17:13:00.001+02:00

Elokuun SUROK tulijaisena hankittu riikinkukkosulkalelu vetelee viimeisiään. Alkujaan sulkalelu oli melko näyttävä ja sisälsi tavallisten riikinkukkosulkahitusten lisäksi myös tavan askartelusulkia.

Lelulla on leikitty kuitenkin niinkin ahkerasti, ettei sulkahitusia ole jäljellä montaakaan.

Silti huiskanrämä on Wilma-neidin mielestä kaikista leluista se parhain. Sulan suosio ei kuole koskaan.

Yhteinen harrastus

2010-12-19T22:13:00.000+02:00

Yhteisen mukavan akvaarioharrastuksemme loputtua, Wilma ja minä olemme siirtyneet toiseen; luontodokumenttien katseluun. Luontodokumentteja tuijotellaan kyllä yhtä intensitiivisesti kuin akvaariokalojen liikkeitäkin. Kalojen saalistus ja lasin tökkiminen ei kuitenkaan onneksi muuntunut TV:n pahoinpitelyksi Avara luonnon aikana.

Paljon ihmeellisiä ja kummallisia juttuja

2010-12-19T22:10:00.001+02:00

Päivityksen tapahtumista on kulunut aikaa jokunen viikko, mutta niin montaa ihmeellistä asiaa tapahtui Wilma-neidin maailmassa samalla viikolla, että pakkohan tästä on nyt jotain mainita.

Jänskät tapahtumat alkoivat akvaarion tyhjennyksellä. Niin innokas akvaristi kuin Wilma-neiti onkin ollut, akvaarion viikottainen puhdistus on aina langennut allekirjoittaneen harteille. Lisäksi tarvitsimme kipeästi lisää säilytystilaa (tavaramme määrä lisääntyy aivan mystisesti ja huomaamatta). Niinpä akvaario sai lähteä.

Kalat ja kasvit pääsivät nopeasti uuteen kotiin, mutta itse tankki jäi. Puhuessani puhelimessa ehdin vain katsoa vierestä, kun Wilma päätti oman akvarointiharrastuksensa hivenen nolosti. Niin aina tarkkaavaiselta ja akrobaattiselta katilta jäi huomaamatta kansilasin puuttuminen hypätessään akvaarion päälle. Sekunnin ajan akvaario oli puolillaan kattisoppaa. Onneksi akvaario ei ollut kuin enää puoliksi täynnä Wilman pulikoidessa.

(Myynnissä on siis 128 litran hopeakehyksinen akvaario (80x40x40) ja muita tykötarpeita. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse.)

Akvaarion poistuttua varaston puolelle, rupesi olohuone täyttymään isoista ja pitkistä pahvilaatikoista. Wilma-neiti seurasi tarkkaan henkilökunnan ähertäessä Black&Deckerin ja varasan kanssa. Neiti tietenkin myös tarkisti työn tulokset.

Myös vanhojen kirjahyllyjen väistyminen vanhalta paikalta tilapäisesti eteiseen oli jännää. Kaikki "uusi" piti tutkia

Parin päivän uurastuksen jälkeen olohuoneeseen kohosivat akvaarion ja vanhojen kirjahyllyjen tilalle uudet kirjahyllyt sekä senkki.

Wilma on ollut erityisen tyytyväinen uuden kirjahyllyn tuomaan lisätilaan. Itse olemme tyytyväisiä uusien huonekalujen tuomaan säilytystilaan.

Aamuvirkkuinen torkku

2010-12-06T15:39:00.002+02:00

Wilma on selkeästi aamukissa: se on sekä aamuvirkku että aamutorkku. Neiti aloitti allekirjoittaneen häiriköinnin tänäänkin hyvissä ajoin, ja taas kerran vain allekirjoittaneen. Henkilökunnan toinen osapuoli saa nukkua rauhassa vaikka puoleen päivään!

Reilun tunnin häiriköimisen tuloksena allekirjoitanut yleensä viimeistään nousee ja kantaa neidille aamupalaa samalla aloittaen omaa päiväänsä. Ja voi vain arvata mistä aamiaisen nautiskellut katti hetken päästä löytyykään? Viattomasti nukkumasta tietenkin, vielä hymynkare huulilla.


"Kiva kun jaksoit lämmittää tän paikan mulle valmiiksi"

Noh, tätähän varten se palvelusväki ylipäätäänsä on olemassa. Näin meillä siis vietetään tänään itsenäisyyspäivää (tai kaksi henkeä viettävät, allekirjoittanut kun pänttää tenttiin).

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Pienisuuri synttärisankari

2010-11-28T20:18:00.001+02:00

Niin ehtii kiirettä pukkaamaan henkilökunnalla, että Wilma-neidin syntymäpäivät vilahtivat ohi ihan huomaamatta! Pienisuuri purisijamme täytti 26.11 hurrrrjat kolme vuotta! Meidän omistuksessamme neitinen on ehtinyt olla vasta 8 kuukauden ajan.

Pienisuuri synttärisankari

Isot synttäribileet järjestämme ensiviikolla kun henkilökunta ehtii käväistä eläinkaupassa leluostoksilla. Vaikka taloudessamme on viisi kappaletta heiteltäviä ja noudettavia pehmoisia "golfpalloja", tarvitaan niitä selkeästi lisää jonkun ollessa aina jossain kadoksissa.

Pallon noutoa neiti on treenannut taas viimeaikoina erittäin ahkeraan. Jopa yöllä. Ja jos henkilökunta ei älyä heittää palloa, ei se mitään! Pallolla voi aina leikkiä myös sängyssä! Unta tavoitteleva henkilökunta luo täydellisiä maastoutumisvuoria ja möykkyjä peittomaahan, jossa palloa voi heitellä ja vaania ihan itse.

Lisää poustauksia on toivottavasti tulossa siis pian lisää kun neiti saa pienet synttäribileensä. Toivottavasti Wilmutin siihen mennessä antaa henkilökunnalleen anteeksi tämän suuren merkkipäivän unohtamisen.

"Missä mun lahjat on?"

Ahkeraa opiskelua

2010-11-06T14:14:00.000+02:00

Henkilökunnan kumpikin osapuoli kärsii opiskelukiireistä. Onneksi Wilma-neiti on valmis auttamaan tenttikirjan pänttäyksessä.

Hengissä ollaan!

2010-10-17T16:16:00.001+03:00

Wilman olo huonontui perjantai-iltana vielä niinkin paljon, että jouduimme jo miettimään päivistykseen lähtöä aamuksi. Neiti ei oikein jaksanut pitää silmiään auki, korvarefleksi oli aivan olematon ja katti muutenkin voimaton riiputellen vain päätään pehmopesän reunan yli. Koska neiti ei ollut koskenut ruokaan sitten aamun, ruiskutin 5ml kerrallaan (yhteensä noin 15ml) elektrolyyttivesiseosta suoraan suuhun. Osmolyytti tuntui auttavan, sillä pian tämän jälkeen Wilma jaksoi nousta istumaan ja napsia sormenpään kokoisia lihakimpaleita suuhunsa, mutta tämän jälkeen tyttö uupui taas, tosin pysyi paljon skarpimpana kuin aikaisemmin.

Perjantai-lauantai välinen yö meni sitten sydän syrjällään valvoessa ja vähän väliä Wilma-neidin vointia tarkistellen. Mieluisin lepopaikka tuntui olevan saunassa, jonne keräsimme juoma- ja ruokakupit ja lämpimän kauratyynyn pesän ympärille. Kun henkilökunta sitten seitsemän aikaan nousi ylös silmät ristissä, odotti keittiössä sangen pirtsakka Wilperoinen vaatimassa ruokaa. Olihan toinen ollut miltei kokonaisen päivän syömättä! Neiti päättikin sitten lauantaina korvata perjantain syömättömyytensä oikein tuplaten ja vähän jopa yli, kun iltalihankin jälkeen neidin nälkä oli aivan "kaamea", ainakin kerjäyksestä päätellen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ero perjantain ja lauantain välillä oli kuin yöllä ja päivällä, eli mitä luultavammin neiti tosiaan reagoi rokotteeseen vain astetta rajummin. Ensikerralla voisi miettiä jotain toista valmistetta.

Ei hyvää tietenkään ilman huonoa

2010-10-15T21:04:00.003+03:00

Pitäisi kyllä aina pitää suunsa kiinni silloin kun kaikki on hyvin.
Vielä eilen blogitekstiä kirjoittaessani Wilma oli oma pirteä itsensä. Illalla nukkumaan mennessä neiti oli vähän uupuneen oloinen ja arveltiinkin väsymyksen johtuvan vain pitkästä päivästä.

Tänään Wilma on ollut aivan vetämätön, kaksi kertaa uupuneempi kuin edellisiltana: neiti syö todella huonosti, liikkuu kankeasti, on hieman turvonneen oloinen ja aristaa niskaansa. Äskettäin näyttipä löytyneen molemmista silmistä rähmääkin! Henkilökunta on nyt sitten taas aivan varpaisillaan ja pahaa tekee, kun näkee että toisella on huono olo. Tällaisen äkillisen kipeytymisen uskoisi johtuvan eilisestä rokotuksesta, ja niin Mevetissäkin arveltiin, mutta silti ihmetyttää: voiko rokoteista tosiaan tulla NÄIN vahva reaktio?
Mitään muuta kummaa en kyllä syyksi oikein keksi, sillä vielä eläinlääkäriasemalle tultaessa ja sieltä lähdettäessä Wilmalla oli kainalossaan terveen paperit. Tänään terve tila on ollut tipotiessään. Huolestuttavaa.

Annettu rokote oli yhdistelmä(?)rokote Fel-O-Vax IV, joten kommentit ja kokemukset kyseisen rokotteen haittavaikutuksista otetaan kiitollisina vastaan.

Puhtaat paperit

2010-10-14T22:14:00.002+03:00

Tänään vierailimme Wilmuttimen kanssa Mevetissä astmakontrollin ja rokotusten uusimisen merkeissä. Ensin kuitenkin edes Mevettiin pääseminen ehti aiheuttaa henkilökunnalle jos jonkinmoista sydämentykytystä. Helsingin liikenteen vilinään pujahtaminen pahimpaan ruuhka-aikaan kiristää hermoja ja nostaa verenpainetta jo ihan itsessään, mutta tämän lisäksi kirkas auringonpaiste yhdistettynä märkään asfalttiin loi lähes täydellisen näköesteen, jolloin yksi läheltä-piti-tilanne sai miltei allekirjoittaneen sydämen pysähtymään. Onneksi myös perässä tulevalla mersu-kuskilla oli silmät auki ja nopea jarrujalka. Mevettiin selvittiin siis täysin ehjin nahoin.

Wilmutin jaksoi kommentoida lyhyin väliajoin henkilökunnan ajotaitoja vielä moottoritiellä ("Miauuuu, ei niin kovaa! Miauu, täällä humisee"), mutta ilmeisesti kuskin kireys oli aistittavissa ja neiti ymmärsi jättää kommentoinnit sikseen Käpylän kohdalla. Odotusaulassa neiti oli nätisti hissun kissun, mutta huomatessaan ihailijakaartinsa ihastuksen huokailut ja kehuskelut, rupesi neiti penäämään ulos kopasta. Pitäähän herranen aika nyt faneja tervehtiä! Ei muuta kuin ovi auki ja valjaat niskaan. Alkuun kaikki oli jännittävää ja tärisyttävää ja häntäkin oli parhaimman luokan pulloharja, mutta melko nopeasti neiti rauhottui ja alkoi nuuskuttamaan ympäristöä. Ikävä kyllä hihna oli aaaaaivan liian lyhyt, neidin mielestä. Koirapotilaan astellessa odotusaulaan, joutui neiti takaisin koppaansa - mielipiteitä kyselemättä.

Lääkärin pöydällä kopan ovi taas aukesi ja Wilma pääsi lääkärin kuulusteltavaksi: katsottiin aikaisemmat potilaskertomukset, Wilman lääkitys- ja kohtaustaulukot sekä aikaisemmat keuhkokuvat. Keuhkokuuntelusta neiti sai täydet pisteet, mutta lääkärin mielestä oli hyvä päivittää keuhkokuvat ja ottaa ehkä verinäyte - astmakontrollissa kun kerran oltiin, olisi hyvä tarkistaa kunto varman päälle. Röntgen sujui joutuisasti ilman ongelmia ja kuviakin päästiin arvioimaan heti. Ero vanhoihin kuviin oli selkeä: keuhkot olivat kirkkaammat ja "donitseja" näkyi paljon vähemmän. Hyvien kuvien ansiosta verinäytteen ottoa ei katsottu tarpeelliseksi.

Viimeaikojen astmailuista (pari viikkoa sitten kohtaus ja toinen viimeksi sunnuntaina) johtuen päätettiin Flixotide- annostusta nostaa kahdeksi viikoksi ja laskea siitä taas hitaasti normiannostukseen. Lääkäri suositteli myös Wilman astmapiipun uusimista, sillä babyhaler-maski ei täysin sovi Wilman nassuun, vaan pääsee rakoilemaan sivuista. Aerokatin pienempi maski sopi taasen kuin nenä päähän ja astmapiipun venttiilin liikkeet on helpommin havaittavissa mitä babyhaler-piipun.

Alla uusi piippu maskeineen:

Punnituksessa Wilman paino näytti pysyneen entisellään, 2,7 kilossa ("Lisää lihaa!") ja siis aikalailla ihannepainossaan. Lopuksi piti uusia vielä rokotukset. Hoitajatätien syöttäessä näyteraksuja, lääkäri tuikkasi piikin niskaan - eikä neiti huomannut mitään. Helppoa kuin heinän teko.

Aulassa Wilma hangoitteli jälleen koppiin laittoa ja sai palloilla hihnan päässä. Uusien koirapotilaiden ilmestyessä neiti istahti (tai alkuun istutettiin) kuitenkin visusti syliin ja vahti haukkuja silmäkovana, mutta samalla sangen uteliaana. Wilman tutustuttaminen omaan tulevaan koiruuteemme tuskin tuottanee tulevaisuudessa ongelmia.

Paluumatka kotiin sujui ongelmitta (tosin ei täysin kommentoimatta), ja henkilökunta päätti palkita hienosti käyttäytyneen kissamirrin (ja itsensä) herkuilla.

Alkuun kanaherkkutikut saivat Wilman katsomaan henkilökuntaa epäuskoisesti ("Siis onks nää jotain koiran luita?") mutta pienen maistelun jälkeen neiti totetesi, ettei enää mitään muuta söisikään. Tarkempi tuoteselostuksen tarkastelu osoitti kanatikut roskaruuaksi, joten Wilman toive päivittäisestä herkuttelusta voidaan unohtaa.

Isukki on iiiiihana

2010-10-12T17:26:00.000+03:00

Sääli kun ainoan käytettävissä olevan kameran, eli puhelimeni, mikrofoni on niin rajallinen. Oikeasti Wilmukan kujerrus ja kehräys todellakin kuuluu. Neiti kehrää hassusti "tuplasti", eli taustalla on peruskehräystä ja päällä korkeampaa viserrystä.

Tässä pikkuinen näyte kuinka iiiihanaa on olla isukin sylissä rapsuteltavana:

Isukinkin hiukset ovat välillä pesun tarpeessa.

Aktivointitorstai

2010-09-30T21:22:00.003+03:00

Blogin päivitysvälit tulevat pitenemään (jos joku sitä ei jo huomannut) henkilökunnan koulukiireiden vuoksi. Pyrin kuitenkin vähintään kerran kuussa julkaisemaan jotain.
Koska viime päivityksestä ehtikin vierähtää jo pitempi tovi, laitetaan nyt oikein päivityspläjäys.

Wilmuttimen karvat ovat ruvenneet kasvamaan ajeltuun alueeseen takaisin. Neidille on syötetty pari Biotiinikuuria karvan kasvun takaamiseksi.
Neiti on niin sylimussukka kuin vain olla ja voi. Etenkin miekkosen sylissä on kiva kelliä. Toinen suosittu asento on halailu: Wilma asettaa etutassut toiselle olkapäälle ja jää toisen käden varaan kannateltavaksi. Siinä sitten kiehnäillään, pusketaan, hyristään ja nuollaan hiuksia. Toisinaan jopa miekkosen lyhyet hiukset kelpaavat, mutta on tuo emännän pitkä reuhka silti ihanampi.
Wilmalle on varattu taas lääkäriaika, tällä kertaa Mevetistä Helsingistä, kissoihin ja astmaan erikoistuneelta lääkäriltä. Tarkoituksena on ihan vain käydä astmakontrollissa sekä uusia reseptit ja rokotukset.
Astma muistutti taas olemassa olostaan eilen illalla; yhtäkkiä Wilmutin hyppäsi sylistä lattialta ja köhäisi pari yskäistä. Pitkään olemme saaneetkin mennä ilman että koko astmaa edes muistaa. Viimeksi hammashoidossahan Wilma sai bronkospasmin mutta muutoin arki on sujunut ilman köhäilyä. Tämän kertainen kohtas oli onneksi hyvin lievä, pari heikkoa yskäisyä, mutta allekirjoittanut päätti silti antaa heti avaavaa Ventolinea.
Kesällä suunnittelimme hartaasti sinisen abypennun ottamista Wilmuttimelle kaveriksi, mutta koko projekti kokee nyt lykkäyksen, ehkä jopa vähän pidemmäksi aikaa. Toivottavasti viimeistään keväällä neiti saisi toisenlaisen karvakaverin, astetta kookkaamman, haukkuvaisemman ja kuolaavamman (psst! Sisäpiiripaljastus että Wilmutinkin kyllä kuolaa ;))

Tänään olemme harrastaneet kaikenlaista aktivointia. Ensimmäisenä taidonnäytteenä jälleen DogSpinny.

Välissä myös pieni valtakunnan tarkastus ennen ahkeroinnin jatkamista...

Etelä-Suomea helli tänään kaunis ja lämmin syysaurinko, josta nautimme sekä parvekkeella että takapihalla. Punainen nuttu on koirien vanha ja pikkuisen ylipitkä (sekä tietenkin ihan väärän värinen!)

Wilma esitti oman versionsa egyptinmau Epun kengurupönötyksestä.

Nutulla oli mystinen takapään halvaannuttava ja paikalleen jämähdyttävä vaikutus ja koska ilma oli kuitenkin melko lämmin, henkilökunta armeliaasti riisui koko hirvityksen neitokaisen niskasta. Sen jälkeen kelpasi liikuskella. Täytynee lähteä myös lähimetsään kokeilemaan, josko Wilma innostuisi ihan kunnon tutkimusmatkailijaksi.

Viime näyttelyvisiitillä tilasin Wilmalle ihanat kyltit StoryArtilta enkä ole muistanut vielä esitellä niitä. Näiden kanssa kelpaa matkustella ja pönöttää näyttelyhäkissä.

Ilta-aurinko valaisi hienosti myös Wilman kattohuoneiston.


Valtakunnan tarkkailua.

Suuren kissapedon saalistus

2010-09-01T22:28:00.000+03:00

Parvekkeelle eksyneet kohmeiset ja kylmän kangistamat kärpäset eivät tienneet kenen alueella pörräsivät...

Lämpöhakuinen sylimussukka

2010-08-29T12:49:00.000+03:00

Sään äkillinen viileneminen on saanut Wilma-neidin mahdollisimman lämpöhakuiseksi. Aikaisemmin neiti ei ole kiinnittänyt saunaan sen kummoisempaa huomiota - ainoastaan silloin kun henkilökunta on heittämässä löylyjä Wilma on seurannut tilannetta hyvin huolestuneena ja miukunut oven takana. Nyt saunan ylälaude onkin vakkaripäikkäripaikka, eikä vaadi edes pehmusteita.

Toinen merkki syksyn saapumisesta on neidin paluu sänkyyn. Koko kuumana kesänä Wilmaa ei ole näkynyt henkilökunnan jaloissa nukkumassa - helteillä neiti on vain levyyttänyt viileällä lattialla - mutta nyt allekirjoittanut on taas heräillyt keskellä yötä karvaisesta lämpöpatterista huokuvaan lämpöön. Ihmeellistä miten niin pieni otus voi hohkaa lämpöä niin paljon!

Liekö syy ilmojen viilenemisessä ja lämpöhakuisuudessa, mutta viimeaikoina Wilma on ollut oikea sylimussukka. Aamulla neiti herättää tavanomaisella (ja siihen kellonaikaan ERITTÄIN ärsyttävällä) HurinaKurinaSyönSunHiuksetAnnaMulleRuokaaNyt!!- kujerruksellaan, jonka ainoa tarkoitus on saada henkilökunta kiikuttamaan ruokaa neidin nenän eteen neidin SUUNNATTOMAN nälän vuoksi. Tänä aamuna tavanomaisen herätyksen jälkeen Wilma-neiti palasi kuitenkin takaisin sänkyyn kiittämään kokkia herkullisesta possunsydänaamupalastaan suurella HurinaPurinaRrrrrrrrakastanJaPaljon- kehäryksellä, kellahtelemalla henkilökunnan päälle ja tassuttamalla allekirjoittaneen naamaa. Sydän sulaa pakostakin eikä aikaisesta herätyksestäkään voi olla vihainen.

RUROK sivu suun

2010-08-23T23:36:00.000+03:00

En tiedä kuinka moni tähyili kaunista riistan väristä neitokaista viikonlopun RUROKissa Vantaalla ja joutui pettymään, mutta tähän on joka tapauksessa ihan päteväkin syy. Palataan siis ajassa taaksepäin.

Näin RUROKin ja Wilman debyyttiesiintymisen eteen paljon vaivaa. Ostin kangasta, lankaa ja muita näyttelytarvikkeita ja ompelimme yhdessä äitini kanssa pienellä kiireellä uusia viimeisen päälle varusteltuja verhoja. Näyttelyitä edeltävällä viikolla huomasin Wilman suussa hienoisesti hammaskiveä ja pienen ientulehduksen alun, ja ajattelin että parempi käydä puhdistuttamassa hampaat, jotta sisäänpääsymme eläinlääkärintarkastuksesa ei jäisi ainakaan siitä kiinni.Niimpä niin.

Torstaina vein Wilman Järvenpään eläinklinikka Laumaan ja pysyin Wilman mukana niin kauan kunnes se oli rauhoitettu toimenpidettä varten. Puolentoista tunnin kuluttua pääsin katsomaan tokkuraista kissa-neitiä, jonka jalkaa suureksi yllätyksekseni koristi haavateippiä ja - suonikanyyli. Yksinkertainen hampaidenpuhdistustoimenpide oli muuttunut astetta monimutkaisemmaksi; narkoosin aikana Wilma oli saanut bronkospasmin eli keuhkoputkikouristuksen. Myös hengitys- ja sydänäänet olivat vaimenneet. Hieman epäselväksi jäi tuliko Wilmalle astmakohtaus kesken narkoosin vai reagoiko kurkku hengitysputkenlaittoon. Kortisonin antamista varten henkilökunta joutui ajelemaan neitosen oikean jalan karvattomaksi kanyylia varten. Lisäksi Wilma sai kaksi annosta Ventolinea, jolla hengitystiet saatiin aukeamaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin; Wilma tokeni tilanteesta, ( mikä on tietysti kaikista tärkeintä! ) mutta karvat (ja sievoisen rahasumman) kesken jäänyt perustoimenpide maksoi. Kolo onkin melkoinen.

Pääasia tietenkin oli että neitokaisemme on terve ja kunnossa, mutta tilanne ja tapahtunut jäi minulle silti hieman epäselväksi. Ennen toimenpidettä kuitenkin useampaan kertaan varmistelin, että kyseessä on pienikokoinen ja astmaa sairastava kissa ja oletin henkilökunnan ymmärtävän asian. Kohtauksia Wilma ei kuitenkaan ole saanut pitkään aikaan. Nähtäväksi jää missä ja miten hoidamme hampaat jatkossa.
Illalla mietiskelimme vielä josko jatkaisimme sunnuntain näyttelyyn lääkärintodistuksen kera, mutta juteltuani asiasta Wilman kasvattajan kanssa, päätin että jättäydymme kuitenkin kotiin. Ei olisi reilua kaunokaistamme kohtaan pakottaa Wilma esiintymään epäedustavassa kunnossa. Jäämme siis odottamaan karvojen takaisin kasvua.

Lapsi on terve kun se leikkii.. niinhän?

2010-08-05T21:16:00.000+03:00

Uusi huiskalelu on ollut Wilman mielestä niin iiiihana.

SUROKin tulijaiset

2010-08-02T22:17:00.000+03:00

Viime sunnuntain henkilokunnan aktiivisempi kissaharrastaja käväisi katsastamassa Helsingin jäähalliin kyhätyn SUROKin. Blogikissojen bongailujen lisäksi allekirjoittanut tutustui muihin abyihmisiin, jotka joutuivatkin armottoman kysymyspommituksen uhreiksi. Kysymyksiä riittikin, sillä mikäli vain hyvin käy, Wilma-neiti esiintyy (lähes) ensimmäistä kerta yleisölle Vantaan RUROKissa elokuun 22. päivä. Jännitettävää on paljon; miten näyttely käynnistyy, mistä tiedä mihin mennä jne. Onnekseni Maunon ja Epun henkilökunta sattui juuri parahiksi kirjoittamaan tiiviin näyttelyinfon ihan näin aloittelijallekin.

Abyjen arvostelu ehti vilahtaa ohi, joten kaikki häkit kierrettyään henkilökunta suuntasi shoppailemaan. Suoraan sanoen sikamaisen tehokasta myyntiä; allekirjoittanut osti lähes joka kojulta jotain ja kävi kaikki läpi ainakin kahdesti. Niin ihania tavaroita. Ja niin paljon. Tulevaa näyttelyä ajatellen tuli ostettua kaikkea tarpeellista, mutta tietenkin ehkä tarpeetontakin tilpehööriä.


Uusi pesä kaapiston päälle. Vanha pahvilaatikko hyllytettiin (vihdoinkin!)

Pesä näyttelyhäkkiä varten. Valmistaja: Coonis


Pesä toiminee myös puussa.


Riippumatto näyttelyhäkkiin. Viritys onnistui myös parvekepöydän alle.

Materiaali: Fleece. Valmistaja:Coonis

Riikinkukkosulka-lelu

Wilma-neiti testasi kohteliaasti kaikki pesät ja valkoinen iglu kelpasi myös päikkäreitä varten. Ehdoton hitti on kuitenkin ollut uusi huiska, jossa on tavallisten höyhenten lisäksi riikinkukon pyrstösulkia. Kovinkaan pitkäikäinen huiska tuskin lienee, etenkäänn kun lelun suosio ei ota laantuakseen. Tämän lelun perässä Wilma jaksaa hyppiä, juosta ja loikkia aivan hullun lailla, mutta ovathan ne sulat niiiin ihania.

Videot valitettavasti väärinpäin (atk-taitooni eivät riittäneet niiden oikaisemiseen)

Wilma jaksaa juosta lelun perässä aivan loppuun asti. Siis aivan loppuun.

We're working on it!

2010-08-02T00:21:00.004+03:00

Vaikka viime aikoina päivityksiä onkin tullut melko harvakseltaan, ei henkilökunta ole kuitenkaan laiskotellut. Päinvastoin. Viimeisen kahden viikon aikana henkilökunta on hikoillut parvekkeella (jota lämpötilalukemiensa perusteella voisi käyttää saunana) kuin remonttireiskat konsanaan, ja koko parveke on näyttänyt enemmän tai vähemmän räjähtäneeltä työmaalta. Operaatio Puu on kuitenkin vihdoin valmis.

Mistä lähdettiin.
Jo ennen Wilman meille muuttoa aloin suunnittelemaan kiipeilypuuta parvekkeelle. Nimenomaan puuta, jonka myös esteettinen sieluni sietäisi - eläinkaupan tassukuosiset kiipeilypuut eivät tule sisustusintoilijan kohdalla kysymykseenkään.

Ilokseni vanhempani löysivät mökiltämme juuri täydellisen puun: lähes suoran omenapuun oksan, jonka ympärys on noin 30 senttimetriää. Pidän siitä, että oksa on nimenomaan meidän omasta omenapuustamme.
Alkuun puu sai vain kuivata parvekkeellamme, kunnes löysin sille sopivan jalustan; suuren mustan ruukun. Aluksi jo harkitsin puunvalamista betoniin, mutta ruukku oli paljon käytännöllisempi ja helpommin toteutettavissa.


rungon paksuus: noin 30 cm


pituus: noin 165 cm

Puun tason ja askelman toteuttaminen oli pientä pikkunäpertelyä sahan, liiman ja vasaran (sekä hermojeni) kera. Päädyimme kierittämään rungon ympärille sisalnarua, jotta Wilman ote pitäisi paremmin, vaikka mieluusti olisinkin jättänyt puun pinnan täysin koskemattomaksi.

Materiaaleina: vaneri, kuramatto ja sisalnaru

Tason vanerilevyyn sahattiin kolo puun runkoa vasten. Hukkapala käytettiin askelmaksi.

Rakennusmestari valvoi työolosuhteita ja töiden edistymistä tarkasti.

Ruukun pohjalle pinottiin neljä, reilun kahden kilon tiiliskiveä sekä kymmenen kilon edestä graniittisia koristekiviä. Kivet täyttivät tiilien jättämät tyhjät kolot, joten puu seisoo ruukussaan todella tukevasti. Ruukun painon takia rakennelma ei kaadu vaikka Wilma hyppäisi siihen kovaakin vauhtia.

Askelma ja taso kiinnitettiin valkoisilla kulmaraudoilla ja ruuvattiin puuhun kiinni.

Taso onnistuttiin ruuvaamaan hieman vinosti, mutta ajaa silti hyvin asiansa. Rakennusmestari suoritti lopputarkastuksen.

"Tjaa'ah, mitenkähän tämän nyt kelpuuttaisi..."

"Ainakin täältä näkee hyvin..."

"Tarkastamisessa on syytä olla hyviiiiin perusteellinen."


"HYVÄKSYTÄN!"

Vielä oli mietinnässä pitäisikö puussa olla vielä toinenkin askelma, mutta pienen suostuttelun jälkeen Wilma-neiti näytti, kuinka ketterä kiipeilijä hän oikeasti onkaan. Pyh pah turhat askelmat, tosikatit hyppäävät suoraan runkoon ja siitä tasolle!

Materiaaleineen ja tarvikkeineen puun hinnaksi tuli lähelle toista sataa euroa, mutta tämä sisältää mm. porakoneen ja muita työvälineitä, joita meillä ei omasta takaa ollut, mutta joille on käyttöä vielä myöhemminkin. Pelkät materiaalikustannukset ovat noin laskelmina ja muisteloina (koska henkilökunta ei jaksa kaivaa kuittilippusialappusia, tokko niitä löytäisikään):

puu: 0€
ruukku: 20€
vaneri: 0€
1m x 0,4m pala kuramattoa: 5€
sisalköysi: 20€
liima: 10€
kulmaraudat: 5€
ruuvit: 4€
tiilet: 0,36€/kpl = ostimme 10 tiiltä, joten 3,60€
koristekivet: 14€/ 10 kg pussi
+/- noin 80€ yhteensä.

Kaiken kaikkiaan en pidä hintaa kovinkaan pahana ja lopputulokseen olen melko tyytyväinen ja puu kuitenkin ajaa asiansa. Voin myös etsiä tarkat laskelmat, jos jota kuta kiinnostaa (ja mikäli löydän kuitit).

Wise as abyssinian

2010-08-01T23:06:00.001+03:00

Äitini kertoi löytäneensä eräästä kissakirjasta kohdan, joka kuvaa abessinialaista erittäin viisaaksi roduksi. Itsekin allekirjoitan väitteen, tosin pakko myöntää että välillä Wilma saa minut myös epäilemään sen todenperäisyyttä.

Pitänee laittaa myös naksutinkoulutuksesta videopätkä todistamaan, ettei Wilma ihan oikeasti täys hoopo ole.

Suurta sydäntä

2010-07-13T22:35:00.002+03:00

Wilman ruokavalio on ollut surullisen yksipuolinen viimeaikoina: vain raksuja ja possun paistisuikaleita, joista ovat oikeastaan kelvanneet vain raksut. Töpselinenäsuikaleet ovat jääneet kuppiin - täysin koskemattomina - sillä Wilmukan pikkusydän sykkii vain ja ainoastaan suurille possun sydämille. Ja tänään vihdoin pitkä piina loppui ja vietimme sydämenleikkuukestejä, jolloin Wilmutin pääsi taas syömään OIKEAA LIHAA ("..eikä mitään suikalepuuroa!").

Possun sydämen oikeaa käsittelyä ja leikkelyä on vahdittava tarkoin, ja vähän väliä on myös syytä miukaista henkilökunnalle ohjeistusta. Henkilökuntaa kun täytyy kouluttaa kaiken aikaa.

Kahden jättiläissydämen leikkuu onnistuu parhaiten ihan vain saksimalla ja pakkaamalla Minigripp- pusseihin. Reilu kilo sydäntä riittää moneen moneen pikkupikkupussukkaan.

Lihanleikkuuta on syytä vahtia silmä kovana myös lähempää...

...ja suorittaa vaivihkaisia koemaistiaisia. Laatutarkkailu on tärkeää ja uuvuttavaa työtä.

Syö ja juo hyvin on Wilmuttimen motto. Lihan päälle aimo kulaus vielä verinestettä ja kissa kiittää. (Toivotaan ettei Wilmutin ryhdy liian verenhimoiseksi...)

Huh hellettä

2010-07-12T23:19:00.001+03:00

Helle syö energiaa niin henkilökunnalta kuin Wilma-neidiltäkin. Uuden seinäkellon lämpömittari huitelee 32 celsiuksessa ja hädin tuskin laskee yölläkään. Tuuletin on myös töissä 24/7 eikä ilma siltikään tunnu liikkuvan. Edes Wilma ei jaksa riekkua. Osan päivästä neiti kyllä pyhittää lämmölle ja auringolle...

...mutta iltaa kohden kuumuus käy sietämättömäksi ja viilennystä haetaan lattian rajasta. Tunnustettakoon myös allekirjoittanut kokeili samaa taktiikkaa ja alhaalla on selvästi viileämpää (kuva-aineisto omasta lattialla mursuamisesta jätettäköön julkaisematta :))

Myös furminointia on harrastettu aktiivisesti viilentymisen maksimoimiseksi. Niin silkkinen ja ohut kuin abyn turkki tuntuukin olevan, pudottelee Wilma ainakin näin kovien helteiden aikana enemmän karvaa. Ainakin neiti itse vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä furminoinnin jälkeen. Furrrrrrrrminointi on niiiiin ihanaa että harjaa (ja etenkin terää) täytyy puskea ja hurista ihan itsekin. Joskus Wilma ihan heittäytyykin kyljelleen ("Furrrrrminoiii"). Kyseessä on aito furminaattori eikä halpisversio, eikä harja katko päällyskarvaa, vaan poistaa irtokarvat ja pohjavillan. Suosittelen niin kissojen, koirien kuin hevostenkin omistajille.

Ulkoiluharjoituksia

2010-06-29T22:04:00.000+03:00

Arki ja juhannus humahtivat ohi ihan ihan siivillä, niin Wilman kuin palvelusväenkin. Henkilökunta hylkäsi (mielipidettä tietenkin yhtään kysymättä) kissaneidin julmasti juhannuksen ajaksi kotiin, jossa hoitajia kävi vähintään kaksi kertaa päivässä annostelemassa ruuat, lääkkeet sekä tietenkin viihdyttämässä. Kotihoitoon päädyttiin pitkän harkinnan jälkeen, sillä neitiä ei uskallettu viedä aivan vieraaseen paikkaan hoitoon astmakohtauksien pelossa. Seuraavaa hoitokertaa varten täytyy yrittää tutustua hoitopaikkaan etukäteen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, eikä pelättyjä kohtauksiakaan näkynyt vaikka hoitamassa kävikin ihan vieraat ihmiset. Astmakohtauksia ei olekaan näkynyt annostuksen palattua takaisin neljään suihkaukseen päivässä. Parempi pitää annostus kesän ajan korkealla, ärsyttävää pölyä tuntuu edelleen olevan ilmassa. Harmittava asia on että, nenukki vinkuu ajoittain edelleen, ei kuitenkaan joka päivä. Eläinlääkäri kehoitti viimeksi vain seuraamaan tilannetta kun muita merkittäviä oireita ei ole, eikä vinkuna tunnu menoa haittaavan. Jännä kuitenkin on kun nenä ei vuoda, ei ole muuten tukkoinen eikä neiti pärski (kertaakaan en ole kuullut kissan aivastavan). Otamme asian uudestaan puheeksi kun menemme uusimaan neidin rokotukset syyskuussa.

Nenukin vinkuna kuitenkin jarruttanee Wilma-neidin näytelmäsuunnitelmia, joista neiti itse on vielä autuaan tietämätön ("Määh, mitä musta puhutaan?"). Mihinkään ei ole vielä ilmottauduttu, katseltu vain tulevia pääkaupunkiseudun tulevia tapahtumia. Yksinään allekirjoittanut tuskin uskaltaa matkaan lähteä, joten pitäneekin ruveta kirjoittelemaan seuralaishakuja kaikille asiaan paremmin perehtyneille.

Tänään kävimme taas pitkästä aikaa kokeilemassa ulkoilua. Valjaat neiti otti aivan mukisematta vastaan, eikä flexinkään näkeminen aiheuttanut mitään reaktiota. "Yksi plus yksi"- pilkahti Wilma-neidin päässä vasta ulko-ovella, kun allekirjoittanut laittoi kengät jalkaan: "Apua, se vie mut ulos!" Wilma-neidin harmiksi ja epäonneksi kukaan ei ollut todistamassa kun henkilökunta kiskoi oven reunaan takertunutta kissaneitiä rappukäytävän puolella. Apua ei kuitenkaan huudettu, vaikka ulosmeno jännittääkin niin hirmusti. Neiti on sylissä (tiukassa otteessa) aivan hiljaa ja tarrautuu itsekin kantajansa olkapäähän. Joskus hissimatkan aikana pää pitää painaa piiloon, mutta tällä kertaa Wilmutin halusi NÄHDÄ kaiken mikäli eläinsuojeluyhdistys vain tarvitsisi tarkkaa lausuntoa pikkukissan kiusaamisesta. Tänään Wilma-neiti oli erityisen rohkea ihan ulkonakin, vaikka lisäjännitystä ulkoiluun toikin yllättävän vilkas trafiikki ja ihailijakaarti. Aikaisemmilla ulkoilukerroilla Wilma ei ole uskaltautunut itse sylistä pois ja jos hänet onkin julmasti hyljätty 20cm päähän henkilökunnan jaloista, on ulkoilu koostunut paikallaan nyhjöttämisestä ja surkeasta maukumisesta. Vielä aktiiviseen liikkumiseen on pitkä matka, mutta edistystä on selkeästi nähtävissä.

Hui, kuka kumma tuolta tulee?

Viikolla olisi tarkoitus käydä vierailemassa allekirjoittaneen vanhempien luona ja harjoitella ulkoilua aidatulla takapihalla (valjaiden kera varmuuden vuoksi.) Loppuun vielä näyte miten Wilma-neiti kerjää huomiota; tietokoneen edessä pörräävää purinakonetta on melko vaikea olla huomaamatta.

Köllittelyä

2010-06-16T21:53:00.000+03:00

Tänään Wilma- neiti harrasti hyvin ahkerasti pallon noutoa pitkät pätkät. Kun noutoleikin päälle lisättiin vielä naksutustuokio ja välipala, olo loppupäivän köllöttely totisesti ansaittu.

Myös henkilökunnalle suotiin halihetki.

Halailusta olisi ehkä parempi ottaa videota kuin kuvaa - neiti purisee, leipoo, hyrisee, puskee ja mahdollisimman lähellä ihmisen kaulaa. Tämä ei oikein välity yhden kuvan perusteella.

Myös leuan alta rapsuttelu kuului päivän ohjelmaan.

Astmailua, pohdintaa, leikkiä

2010-06-11T22:07:00.002+03:00

Taas tulee vähän massiivisempi päivityspläjäys, kaikki jutut saman otsikon alle. Koitetaan ehkä vähän tiivistellä.

Kuitenkin, astma-pahainen taas muistutti olemassa olostaan eilen yöllä. Kohtauksia tuli kaksi; ensimmäinen melko kesyä pikkuyskintää, mutta sitten tulikin toinen vähän kovempi kohtaus, jossa pää heilahteli puolelta toiselle. Tässä vaiheessa allekirjoittanut löysi Ventolinen kaapin kätköistä ja antoi kaksi suihkausta. Yskimiset loppuivat siihen ja kotvan aikaa Wilma riekkuikuin sitten koko Ventolinen edestä. Huh, onneksi allekirjoittanut on maagisen hyvä nukahtaja. Mutta harmiksi taas täytyi sitten astmaa todistella, vaikka hyvän aikaahan tässä meni, ettei yskän yskähdystä kuulunut. Henkilökunta vähän arvioi että suurimpana syyllisiä ovat tällä hetkellä huoneistopöly, katupöly ja siitepöly; pari päivää ehti olla niin kuivaa ja tuulista. Allekirjoittanutkin on pärskinyt tavallista enemmän, vaikka pääallergisoija onkin jo kukintavaiheen ohittanut. Wilma ei pärski mutta silmät tuntuvat edelleen rähmivän kirkasta nestettä, ja ehkäpä astmakohtauskin laukesi juuri tästä syystä. Noh, täällä reagoidaan ilmaston pölyyn siis puolin ja toisin. Päivittäisannosta nostetaan, vaikka hyvin hiljaa ja varovasti se aikanaan laskettiin. Nähtävästi silti liian nopeasti.

Toinen harmin aihe on Wilman sosiaalisuus. Joko neiti on hieman itsenäistynyt tai sitten hieman passivoitunut. Joka tapauksessa luoksetulo, joka alkuun toimi aivan moitteetta ja ripeästi, ei ole parantunut Feliwayn poisotonkaan jälkeen. Nyt tullaan jos sattuu riittävästi kiinnostamaan tai jos kyse on ruuasta. Syli on ihan tyhmä paikka jos sinne nostetaan. Onneksi IHANIA halipurinahellyyskohtauksia sentäs suotu, mutta muu kehräysaktiivisuus ja aktiivinen sosiaalisuus on vähentynyt. Siksi tässä onkin - ihan ajatusasteella vielä - mietiskelty, että jos Wilmalla hankittaisiin kaveri. Ja niin, ollaanhan sitä tässä ihasteltu sinisiä abyjä. Ja kas kas, yhdellä kasvattajalla on tulossa pentusia, melko lähelläkin. Mutta asiaa vasta mietitään (vaikka ainahan sitä tietää mitä se tarkoittaa).

Kuitenkin kissakaverin olisi kivempi tulla ennen koiraa, joka hankitaan kyllä heti kun vain saadaan asunto paremmalta alueelta - eli puiston/metsän lähettyviltä, missä on paremmat mahdollisuudet pitää koiraa kuin tässä keskustan betonihelvetissä. Kissat ja koira olisi kuitenkin ehkä helpompi ja hivenen turvallisempi totuttaa toisiinsa niin päin että kissat ovat aikuisia ja koira pentu, eikä päinvastoin. Haaveena kun kaiken lisäksi on vielä isokokoinen koira, jonka jaloissa en haluaisi avutonta pentukissaa nähdä pyörimässä.

Tällainen hauveli olisi joskus tulevaisuudessa tarkoitus hankkia, eli valkoinen paimenkoira

Toisaalta, sydämeni on ikuisesti myyty kääpiöpinsereille. Juuri minunnäköiseni ja kaltaiseni koira (mikä tarkoittaa että helpommallakin olisi siis kiva päästä ;))

(Kuvat lainattu internetistä)

Saas nähdä minkälainen eläintarha meillä jossain vaiheessa asustelee (Huom huom! Allekirjoittanut kun on myös heppaihmisiä)

Lopuksi vielä pari videota laiskahkosta leikistä.

Päivittelyä, päivittelyä

2010-06-05T01:23:00.001+03:00

Nyt on taas liian pitkä aika viime päivitykestä, että pitää tiivistää vähän.

Wilma-neiti sai puhtaat paperit eläinlääkäriltä, vaikka niinhän toki arveltiinkin. Nenän tukkoisuuteen ja silmien pieneen vuotoon eläinlääkäri arveli syyksi lisääntyneen siitepölymäärän eikä uskonut että olisi syytä huolestua ; Wilma ei kuitenkaan pärski, sen silmät eivät yhtään punoita ja se on kaikin puolin terve. Papereiden mukaan "erittäin kaunis ja kiiltäväturkkinen neiti, jonka lihavuuskunto on hyvä." Lääkäri vielä painotti, että yhtään ylimääräistä ei saisi sitten enää tulla. Wilma-neiti meinasi närkästyksissään syödä koko paperin. Pikkutirpallahan on kyllä kieltämättä hyvä ruokahalu ja on hivenen kulinaristikin, mutta ei missään nimessä kyllä lähelläkään "tukevaa" tai että olisi ylimääräistäkään kyljissä. Paino on edelleen sama mitä Wilma meille tullessaan eli vaivaiset 2,7kg (kyllä, neiti on kevyt kuin keijukainen!).Ehkä ell vain hämääntyi sutjakkaan kropan lihaksikkuudesta, hm? Ihmetyksestä huolimatta lääkärin neuvoja kyllä noudatetaan eli painoa ja kylkiä ei pyritä lisäämään.

Feliwayn poisoton vaikuuksella lienee joko oikeita tai sitten vain kuvitteellisia vaikutuksia. Ainakin neiti on ruvennut taas nukkumaan allekirjoittaneen jalkopäädyssä ja tulee herättelemäänkin aamuisin taas lempeästi, mutta kutsusta luoksetulo välillä takeltelee. Asia voitaneen vahvistaa naksutinkoulutuksella.

Eläinlääkäriä ennen käytiin Mustissa&Mirrissä sovittelemassa Vänttisiä päälle, ja vaikka tummanharmaa väri ei ihan neidin kuosiin sovikkaan (ah, se limenvihreä!), päätettiin se silti ottaa ettei eläinlääkärissä ihan nakuna kuljettaisi ja olisi ainakin jotain mistä pitää kiinni. Malliltaan Vänttisten valjaat ovat muita selkeästi paremmat, sillä Wilma selkeästi ahdistui Y-mallisista, kaksilukkovaljaista, joiden pikalukot muutenkin tuntuivat vähän liian heppoiselta. Vänttiset on mitä helpointa pukea, ja niitten kanssa pystytään liikkumaankin. Tosin vain sisällä.

Wilma-neiti ei ole aivan samanlailla ihastunut ulkoiluun kuin henkilökunta. Tähän astiset "ulkoilut" koostuvat lähinnä kissa sylissä istumisesta ja hyvin närkästyneestä miukumisesta. Ulkona askelta ei oteta milliäkään, miu'utaan vain tätä kaikkea suurta kärsimystä. Ja ulkoilut siis tapahtuvat vain taloyhtiön takapihalla, joka on suojassa liikenteeltä ja ihmisiltä. Voihan se olla, että takapiha on puskista huolimatta liian aukea ja pelottava paikka seikkailla. Pitänee siis kokeilla ulkoilua suoraan vaikka metsän laidalta, jos se seikkailunhimo sitten syttyisi. Tai ehkä totuttaa vielä valjaissaoloa myös sisätiloissa. Kateellisena me lueskellaan Herra Mäykysen ja Elli-neidin hienoista retkistä. Vain henkilökunta, ei Wilma.

Nää ei sovi mulle yhtää!

Parvekeulkoilu on paaaaaljon rennompaa

Murhetta ja mietiskelyä

2010-05-27T13:22:00.001+03:00

Henkilökunnasta tuntuu, että Wilman käytös on hiljalleen muuttunut. Tai allekirjoittanut on siitä ainakin varma katsellessaan kännykällä kuvaamiaan videoita Wilman ensimmäisistä viikoista ja vertasi niitä nykytilanteeseen, on eroja kyllä havaittavissa. Tai noh, mistäs sitä nyt tietää. Wilma-neiti on ollut keravalaisena vasta kotvasen, mutta silti allekirjoittanutta hieman mietityttää. Aikaisemmin koiramainen ja ihmisriippuvainen syliapina on nykyseltään paljon itsenäisempi, ei tule luokse kutsuttaessa eikä itse aktiivisesti ota ihmiseen kontaktia. Tähänkin on kyllä poikeuksia, sillä välistä Wilmaan iskee taas niin mieletön hellyyskohtaus, että syliin pitä päästä leipomaan henkilökunan kaulaa ja kehräilemään. Näitäkin on kyllä todella harvoin. Sylissä neiti ei nyt oikein viihdy, ei nostettaessa eikä itse tule enää ollenkaan. Sosiaalinen aktiivisuus on siis selvästi heikentynyt. Vieraita kohtaan Wilma on melko välinpitämätön, käy katsomassa kuka tuli, mutta ei muutoin oikeastaan ota kontaktia. Ellei vieras sitten liiku keittiön päin. Silloin Wilma-neidille tulee kiire miukumaan jääkaapin eteen "Possuaaaaa!"

Ruoka maistuu kyllä hyvin. Erittäin hyvin. Tänä aamuna neiti varasti allekirjoittaneen voileivän päältä kinkun (jätti kuitenkin kurkkuviipaleet kinkun päältä armollisesti vielä jäljelle) eikä ihminen kerennyt kuin hetkeksi piipahtamaan kylpyhuoneeseen. Kinkkuhan nyt tosin on superherrrrrku ja varmasti maistuu aina, mutta raksujakin tuntuu nyt uppoavan niin paljon kuin napaan vain mahtuisi (vastakohta hellepäivien aikana). Ruokaa kuitenkin tarjotaan kolmesti päivässä vaihtelevasti lihaa (viimeaikoina porsaan sydäntä), märkäruokaa tai raksuja. Liha-annoksia päivässä on maximissaan yksi, eli vitamiinitarve pitäisi kyllä täyttyä kun kaksi muuta annosta on kuitenkin teollista. Raksut kelpaavat nyt myös naksutinkoulutuksessa, jota henkilökunta pyrkii harjoittamaan kerran päivässä pienen ajan kerrallaan. Eli aktivointiakin on.

Myös lelut kelpaavat, tai kunhan ne ovat pehmopalloja tai näyttelyhuiska. Muut eivät kelpaa. Palloa tuodaan välistä heitettäväksi. Astmakohtauksiakaan ei ole näkynyt ja neiti vaikuttaa kuitenkin kaikin puolin terveeltä. Vessa-asioinnissakaan henkilökunta ei ole huomannut muutoksia. Pari päivää sitten kyllä kokeiltiin, mitä neiti tykkää silkaattisesta kristallihiekasta, mutta kun iltaan mennessä ei Wilma vessassaan käynyt, vaihdettiin hiekka taas tavalliseksi mikrohiekaksi ja Wilma käväisi heti tekemässä pisut. Eli hiekkakokeilu kesti tasan sen puolipäivää ja siihen se jäikin; jos Wilma tykkää enempi normaalista hiekasta niin siinä myös pysytään. Missään nimessä ei haluta että kissa-neiti rupeaa panttailemaan pissaamista.

Jokin kuitenkin on muuttunut, joten henkilökunta varasi Wilmalle lääkäriajan ensiviikon maanantaiksi eläinlääkäriasema Laumaan. Myös Feliway revittiin seinästä pois, jos sillä sattuikin olemaan negatiivinen vaikutus psyykkeeseen. Jos homma liittyy terveyteen, se selviää eläinlääkäriasemalla. Mieleen tuli myös, voisiko Wilma kaivata kissakaveriaan näinkin kipeästi, että se näkyy alakuloisuutena? Luulisi että neiti hakisi siinä tapauksessa ihmisestä enemmän seuraa. Niin tai näin, asia vaivaa ja siihen allekirjoittanut haluaa selvyyden.

Harmillista kun joutuu kovin usein kirjoittamaan tällaisia synkkiä viestejä, mutta kun on kuitenkin kyse Wilman kuulumisista, ei voi olla muuta kuin täysin rehellinen.

Aktivointia

2010-05-24T13:44:00.002+03:00

Huh huh, viime päivityksestä onkin aikaa, mutta henkilökunta puolustautuu koulu- ja lukukiireillään (sekä työpaikkahaastatteluissa juoksemisella). Nytkään on turha kerrata menneiden viikkojen tapahtumia (niitä on paljon..!), mutta jotain asioita voi sentään nostaa esille

Astmakohtauksia ei ole näkynyt eikä kuulunut! Ja henkilökunta on kuitenkin viettänyt paljon aikaa kotonaan lukiessaan, joten kohtaus olisi kyllä varmasti huomattu. Tänään annostusta laskettiinkin kolmeen suihkaukseen päivässä, mennään sillä nyt ainakin viikko, mutta hyvältä näyttää. Feliwayn on annettu edelleen puksuttaa seinässä ja puksuttakoon tuon nesteensä vaikka loppuun. Seuraavaa stressikertaa varten voi aina ostaa uuden nestesäiliön.

Raksulakkoilu on päättynyt! Henkilökunta kyllä epäilee, että syynä raksulakkoon oli sitten enempi osallisena sää kuin neidin uusi ruokamieltymys; kuumina hellepäivinä (joista täällä pk-seudulla todella nautittiin) arvatenkin laski kuivaruokahalua, sillä heti helteiden päätyttyä olivat raksutkin taas ihan superpop! Kyllähän neiti niitä hellepäivinäkin vähän järsi kun possun sijaan tippuikin vain märkäruokaa ( a) possu oli loppu b) piti testata maistuuko Iams-ruuat yhtä hyvälle kuin Feline porta. Ei maistunut)

Kaikki karvat ovat kasvaneet takaisin takajalan ihotulehduksen kohtaan, joka alkoi jo edellisessä kodissa mutta saatiin kuitenkin antibiootin kanssa kuriin. Tästä voitaisiin sitten ruveta kurkkimaan kesän näyttelykalenteriakin (riippuen nyt vielä miten henkilökunta työllistyy kesäksi)

Tänään harjoiteltiin taas naksutinkoulutusta. Ylivoimaisesti paras motivoija temppuiluun on liha, nyt viimeaikoina porsaan sydän. Raksut ovat Wilma-neidin mielestä ihan surkeita palkintoja ("Niitähän saa kupistakin!"). Koska kuvaaminen, kosketuskepin pito, naksuttelu ja lihapalasten varjelu eivät vain yksinkertaisesti onnistu kaikki samalla kertaa, ja jostain pitää kuitenkin karsia niin kuvailusta. Tähän asti temppuvarastoon kuuluu kosketuskepin kosketus, istuminen (vaihtelevalla menestyksellä) ja kosketuskepin seuraaminen. Myös maahan menon alkeita ollaan harjoiteltu, mutta viimeviikon kiireistä johtuen pitänee panostaa tuohon ehdollistumiseen vielä.

Kuvamateriaalia löytyy kuitenkin hieman toisenlaisesta aktivoinnista: ensimmäinen kosketus DogSpinnyyn oli lyhyt astmakohtauksen lauetessa ja nyt uudestaan kokeillessa Wilma-neiti oli hieman ymmällään ("Miksi mä ne tuolta ottaisin kun ne tulee kuppiinkin?"). Rohkaisuksi henkilökunta käyttikin jälleen kinkkua, mutta nyt tässä para-aikaa kirjotellessani jaksaa neiti näköjään pähkäillä raksujenkin voimalla. Hyvä hyvä!

Lakko

2010-05-15T22:46:00.001+03:00

Wilma-neiti on ilmeisesti katsellut muun maailman menoa ja ottanut mallia. Kyseessä on siis kissannappula menekkiä pahasti heikentävä raksulakko. Henkilökunta onnistui salakavalassa lihan syöttämisjuonessaan selkeästi liiankin hyvin. Aamulla neiti tuli vaatimaan ruokaa ("Nääääälkä!") ja kummastus oli suuri kun yöksi jätetyt raksut olivat kyllä edelleen jäljellä. Jääkaapin oven edessä kyllä hengailtiin ja miu'uttiin ("Possuaaa!"). Lakkoilu on sangen harmillista sillä a) tarkoituksena on kuitenkin edelleen pitää Wilma pääosin teollisen ruuan linjalla, eli vain yksi päivän kolmesta ateriasta olisi raakaa lihaa ja loput teollista, b) on sangen kätevää jos neiti edelleen raksuja popsisi - ruokaa voisi jättää pidemmäksi aikaa jos henkilökunnan päivä vaikka venähtää, ja c) raksuja on mieletön määrä kaapissa odottamassa (kaikennäköisiä näytepussejakin löytyy haalittuna)!

Asiasta lukeneena allekirjoittanut tietää, ettei kissaa sovi paastottaa ja sortuikin päivemmällä antamaan n.40g possua neidin nassuun. Ja oi että näytti maistuvan ja Wilma-neiti huokaisi helpotuksesta ("Ruokaa, vihdoin!"). Nyt illallakaan raksut eivät menneet kaupaksi, joten allekirjoittanut antoi myös märkäruokapussin jämät. Yhtä suurta suosiota ei nähty kuin lihan kanssa, mutta jotain naamaan kuitenkin. Raksubaari on koko päivän ollut auki, ja pysyy vielä yönkin. Baarimikkoa tosin harmittaa huono myynti. Katsotaan josko yön yli nappulat olisivat viimein menneet kaupaksi. Ehkäpä yhtäkkiä ilmestyneet helteet vähentävät ruoka-halua.

Ja vielä lopuksi astma-asiaa: kohtauksia ei ole näkynyt 10 päivään..! Tässä mietinäänkin että uskaltaisiko lääkeannostuksessa taas palata 2x/päivä. Ainakin tämä tuubi loppuun ajateltiin vielä mennä 4x/päivä annostuksella (paljoahan siinä ei ole enää jäljellä, ja uusi tuubi onkin jo valmiina).

Aurinkoinen päivä

2010-05-12T21:39:00.004+03:00

Koirien ajatteleminen ja heistä kirjoittaminen tuo heti kyyneleitä silmiin, joten kirjoittelenkin mieluummin jostain iloisesta, kuten Wilmasta.

Henkilökunnan suureksi riemuksi astman suhteen on tapahtunut huima parannus! Ei yskän yskää viikkoon! Feliwayn on edelleen annettu puksuttaa seinässä, ainakaan mitään haittaa siitä ei näy olleen, ehkäpä enemmänkin kyllä hyötyä (niin kuin oli tarkoituskin). Ainoa miinusasia mikä ei ole ottanut poistuakseen (vieläkään!) on nenän pikkuviserrys. Se on tullut huomattua, että nenä on tukossa aina Wilman herättyä. Myös pikkuisen silmätkin näyttävät rähmivän, tosin ihan kirkasta nestettä vain, joten henkilökunta ei ole ollut asiasta vielä turhan huolissaan kun pikkuneiti kuitenkin muuten tuntuu voivan oikein hyvin. Mutta nyt kun Tapiolan paperitkin viimein tulivat kotiin, niin voitaisiin tässä kyllä aika lekurille varata - ihan varmuuden vuoksi.

Mutta kuten mainittiin, muuten pikkuneiti voi hyvin. Palloa tuodaan heitettäväksi nykyään oikeastaan jatkuvasti, mikä on toki ollut kyllä todella mukavaa - lukuunottamatta sitä, kun pallo tuodaan aamulla 6:25 henkilökunnan naaman eteen ("Heitä, heitä!"). Henkilökunta säästyy kuitenkin suurelta vaivalta, kun pikkuneiti nappaa pehmopallon pikku-suuhunsa ja pudottaa sen henkilökunnan jalkoihin tai ainakin sen läheisyyteen (joskus naama ajaa saman asian). Pallon pitää kuitenkin ehdottomasti olla se kelta-lila kuten edellisessä kodissa vinkattiinkin. Kelta-vihreää palloa katsotaan vähän tympiintyneenä ("Höh, tää on väärän värinen"), joskin voi sitä joskus näön vuoksi itse vähän täppäillä.

Wilma on nykyään myös hivenen äänekkäämpi, joskaan ei sitä siltikään äänekkääksi kissaksi voi mitenkään sanoa (on niin pikkuinen ja sievä piipitys :)) Esimerkiksi keittiössä henkilökunnan tutkaillessa jääkaapin (tyhjää) antia, kuuluu yleensä varpaiden vierestä pieni "Määäy, mitä siellä on? Määääy, onko siellä sitä kinkkua? Määy, eikö sitä voisi vähän maistaa?". Lisääntyneestä äänen käytöstä ja mieltymyksestä lihaan henkilökunta ei voi syyttää kuin itseään: mitäs kaavaili Wilmasta puoli-barffaajaa. Tähän asti raakaa-raakaa on ollut vasta possun muodossa, mutta tarkoituksena olisi kyllä siirtyä noihin vähärasvaisempiin tipuihin. Hyvin kuitenkin töpselinenä näyttää maistuvan.

Muutoin henkilökunnan, tai lähinnä allekirjoittaneen kuuluisi nyt keskittyä kouluun ja häämöttäviin pääsykokeisiin, joskin lukeminen on ollut aika nihkeää. Allekirjoittanut siis on kyllä jo opiskelemassa yliopistossa biologiaa, mutta haaveena olisi ponnistaa vielä naapurirakennukseen, Elukan (eläinlääketieteellinen) puolelle.

Tänään niin lämpimästi paistanut aurinko houkutteli parvekkeelle lukemaan, ja Wilma tietenkin tsemppasi henkilökuntaa parhaansa mukaan.

Eikö mene oppi nuppiin?

Kysy mitä vaan; minä tiiän!

Tutorkitteh rezting - helping iz tiring, phuh

Vielä loppuun hetki vanhan herran kanssa pari viikkoa sitten:

Hyvästi

2010-05-11T16:23:00.001+03:00

"Näet kyllä valuvia kyyneliäni, mutta surullani ei ole mittaa"

- Lauri sallinen

(Jotta Wilman tuntevat eivät säikähtäisi, parempi sanoa näin alkuun, että nyt ei ole kyse kissa-asioista ollenkaan.)

Enää eivät edes ne yhdet pienet kynnet rapise pitkin lattiaa, enää ei kuulu haukuntaa eikä vingahtelua. Eilen saattelimme toisen rakkaista koiravanhuksistamme toiselle puolen pikkuveljensä luo - pikkuveljen, jonka jouduimme päästämään vihreille nurmille vasta vähän aikaa sitten. Ehkä koko elämänsä yhdessä eläneet koiraveljekset eivät voineet olla erossa toisistaan lopussakaan. Suru on suunnaton, ja repii auki kaikki vanhemmatkin haavat, joita on tullut valitettavan paljon myös ihmisläheisten poismenon johdosta. Heidät kaikki on kytketty lapsuuteeni.

Vaikka meillä nyt asustaakin mitä ihanin kissa-neiti, ylpeänä sanon olevani henkeen ja vereen aina koiraihminen, ja sitä tuskin muuttaa ikinä mikään. Minunlaiseni joka sortin eläinihmisen ensimmäinen suurin rakkaus olivat koirat, sitten hevoset ja lopulta kissat, ja vaikka mitään lajia en halua vähätellä, tulevat aina suurimpana olemaan koirat. Suurimman osan pienestä iästäni, meillä on ollut koira talossa ja kyseiset veljekset olivat ensimmäisemme. Rodultaan pojat ovat kääpiöpinsereitä: Tiikeri muutti taloon ollessani 6-vuotias, ja Tiikerin velipuoli Boa puolitoista vuotta myöhemmin. Yhdessä ollaan siis kasvettu.

Koiristamme olisi niin paljon kerrottavaa, mutta muistoja on vaikea kahlita vain sanoihin, niihin sisältyy niin paljon tunteita. Ehkäpä vain siis riittää kun sanon, että kumpikin, niin Tiikeri kuin Boakin, olivat maailman parhaimmat koirat ja rakkaita perheenjäseniä meille kaikille. Pojat kulkivat perheemme mukana niin asumaan ulkomaille kuin Lapin lomamatkoille. Kaikista tärkeintä oli, että he pääsevät mukaan ja heti auton käynnistyttyä kumpikin nukahti koppiin tyytyväisinä: "Meitä ei jätetty, päästimpä mukaan." Vaikka sitä tietääkin, että lemmikit eivät elä yhtä kauan kuin ihmiset, ja että 15 ja puoli vuotta on eläimelle kuin eläimelle paljon, en silti osannut asennoitua siihen että niin tiukasti mukana kulkevat rakkaamme päättäisivätkin joskus jättää meidät.
Viimeisiksi sanoiksi kuiskasin kumpaisenkin korvaan "Oot niin rakas,rakas. Hyvää matkaa"

Kleinwesen Boa 6.9.96-8.3.10 & Kleinwesen Tiger 1.1.95-10.5.10

Kielletystä sallittua

2010-05-04T22:09:00.001+03:00

Wilma-neiti on onnistuneesti kietonut henkilökunnan pikkuvarpulinsa ympäri. Asiat joiden piti olla täysin kiellettyjä, muuttuivat "noh-kokeillaan"-muodosta lopuilta sallituiksi. Ja aikaa on mennyt vajaa viikko. Mistään tyranniasta ei kuitenkaan ole kyse (sellainen nyt ei sopisi arvokkaalle leidille) vaan Wilma-neiti kohtelee palvelusväkeään edelleen hyvin hellästi ja tyytyväisyyttä työn laatuun osoitetaan usein hellyyden puuskin (joidenka aikana allekirjoittanut sortuu niin monesti pahaan lepertelyyn "Voi että se on kuin vauva tässä, ihana pikku nyytti. Tui tui!"). Suloiset, edelleen yhtä hellyydenkipeät, aamuherätykset ovat siirtyneet jo ihnhinmillisiin aikoihin, ja muutoin henkilökunta saa nukkua koko yönsä rauhassa. Asiahan ei ole mitenkään yhteydessä 'sallituiksi' muuttuneisiin asioihin - köhköh.

Eli sänky siirtyi kissavapaasta-alueesta kissa-puolivapaaksi alueeksi. Vasta pari päivää sitten henkilökunta huomasi, missä Wilma-neiti oikeasti nukkuu yönsä: allekirjoittaneen jalkopäässä, aivan sängyn reunassa ja nurkassa. Kumma kun ei ole huomattu juu u. Välillä Wilma käväisee allekirjoittaneen jaloissakin makoilemassa, mutta levottomat jalat karkoittavat neidin ennemmin tai myöhemmin reunaan nukkumaan. Henkilökuntaa ei häiritä yön aikana eikä ylemmäs kivuta, ennen kuin aamuherätyksen aikana. Silloin kuulee lempeää prrrrprrrrprrrurur, paljon leipomista ja viereen kellahtelua ja - hiusten nassutusta. Allekirjoittaneen hiukset ovat niin iiiihaanat ja lienevät kuitenkin aina jotenkin likaiset, kun niiden puhdistukseen pitää erityisesti paneutua? Henkilökunnan toista osapuolta ei häiritä ollenkaan, eikä edes jaloissa nukuta. Allekirjoittaneen pitäisi ottaa kaikki siis imarteluna.

Tänä aamuna todistettiin myös ihana leikkituokio, jonka Wilma ystävällisesti teki henkilökunnan osalta mahdollisimman helpoksi. Pehmopallo tuotiin ihan itse heitettäväksi, ja noudettiin taas takaisin. Heti kun allekirjoittanut oppii lisäämään blogiin videopätkiä ilman että ääni hukkuu, niin näytetään todisteita.

Akvaarion pällistely ei ole koskaan ollut kiellettyäkään, mutta asiaa on kehitelty uusiin ulottuvuuksiin. Kalasoppa viihdyttää kissa-neitiä tylsinä hetkinä.

Sielä ne polskii

Eikö saisi edes vähän maistaa?

Hyllynpäällinen, jonne-ei-pitänyt-voida-hypätä, valloitettiin tänään.

Hyvin näyttää hylly kestävän, painon lisäystä ei kuitenkaan tullut kuin 2,5 kiloa.

Astman tilanne ei ole kohentunut merkittävästi, mutta hivenen kuitenkin. Nyt kohtauksia on tullut joka toinen päivä, mutta paljon olisi parantamisen varaa. Feliway-haihdutin saadaan kaverilta lähipäivinä lainaan, kokeillaan josko se auttaisi lieventämään stressiä. Kohtaukset voivat kyllä tulla siitepölystäkin, takapihan koivut ovat jo sen verta reippailla hiiren korvilla. Eniwei, toivotaan parasta.

Ai mustako puhutaan?

Pop juttuja

2010-04-29T14:53:00.000+03:00

Wilma-neiti ei tunnu välittävän viimeaikaisista astmahuolista eikä ymmärrä miksei henkilökuntakin vain rallaisi lelujen perässä. Paras lelu on kyllä ehdottomasti Wilma-neidin oma lila ja karvainen näyttelyhuiska, vaikka muutkin lelut menettelevät. Mikäli henkilökunta jaksaa vain viuhtoa tarpeeksi lujaa ja nopeasti. Hyvällä varasijalla on rapiseva kalanruoto kuminauhan päässä. Kissoista poiketen Wilma-neitiä ei kiinnosta itse fisu ("Kun kerran eläviäkin on ihan vieressä lasin takana!") vaan useammin hampaiden kohteeksi joutuu poloinen kuminauha.

Muita kivoja juttuja on itse kiipeilypuu, jossa Wilma-neiti viettänee aikaa yksin ollessaan, sillä kun henkilökunta pamahtaa ulko-ovesta sisään, kurnuttelee pikkuneiti valmiina yläilmoista kaapiston päältä.

Kaappitaso on myös ihan pop. Sinne ei kukaan muu pääse, sinne pääsee pakoon jos jotain arveluttavaa tapahtuu (kuten allekirjoittaneen toheloidessa ja pudottaessa lasikoristeen) ja sieltä näkee kaaaaauas.

Allekirjoittaneen rakkaalta koiralta peritty, nyt pehmustettukin, nahkapesä ei vaan ole saavuttanut vielä samaa suosiota.

Haisee koiralta

Lampaankarvataljat ovat kuitenkin aaaaaaaaiiiivan iiihania!

Me likez

'Ei-niin-pop' on henkilökunnan pakastin. Vähintääkin erittäin epäilyttävä sihistessään ja puhistessaan. Wilma ja pakastin selkeästi puhuvat eri kieltä.

Muutoin elämä on niin helppoa, että kyllä henkilökunnan vaan kateeksi käy.

Auringonpaistetta ja murhepilviä

2010-04-28T18:11:00.003+03:00

Olisi ihanaa kirjoitella päivän kaikista kivoista kommelluksista, mutta ison varjon näiden päälle heittää tänäänkin iskeneet astmakohtaukset. Allekirjoittanut laitteli keittiössä ruokaa pikkuapulaisen kera ("Maaau, mitä se on? Maaau, mä voisin maistaa!") ja meno oli mukavaa, kunnes yhtäkkiä pikkuapulainen ei ollutkaan vieressä ja eteisestä alkoi kuulua vaimeaa yskintää. Murheellisena allekirjoittanut silitteli päätään edes takaisin heiluttelevaa pikkukissaketta ja toivoi, että puuska jäisi vain yhteen, mutta kun ei niin ei. Wilma sai taas pienen ajan sisään neljä lyhyttä yskänpuuskaa ja viiden minuutin kuluttua (kun henkilökunta ehti jo huokaista helpotuksesta) vielä yhden. Ventoline maltettiin pitää kaapissa, sillä sitä ei ole tarkoitettu joka päiväiseen käyttöön. Mutta kyllä on kissakkeella nyt paljon kestämistä: muutto aivan uuteen paikkaan, uudet ihmiset, uusi ilmasto ja toistuvat astmakohtaukset. Myös henkilökunta on murheellinen, kun homma ei suju läheskään niin hyvin kuin odotti. Nyt pikkukissaketta ei uskalla päästää hetkeksikään silmistä.

Abessinialainen aurinkokenno lataamassa energiaa astmakohtauksien jälkeen

H niin kuin hyvää ja huolia

2010-04-27T14:49:00.003+03:00

Toinen yö sujui ensimmäistä yötä selkeästi paremmin. Nukkumaan mennessä kissake piti pariin kertaan komentaa sängystä pois mutta se riitti, oviakaan ei tarvinnut laittaa kiinni. Henkilökunta sai nukkua rauhassa poli viiteen asti, kunnes Wilma-neiti tuli osoittamaan suurta hellyyttä palvelusväkeä kohtaan. "Oi ihana tämä sängyn yli roikkuva käsi! Oi ihana tämä varvas! Oi ihanaa, tehän olette jo hereillä! " Purrrpurrr ja paljon paljon myysäämistä, kiehnäilyä ja kumoon kellahtelua. Vaikka henkilökunta olikin huomiosta kovin otettu ja piti kissaa hyvänä, on puoli viiden herätyksen silti hivenen liian aikaisin. Loput hellittelytarmostaan Wilma purki korin päälle levitettyyn villavilttiin (ko paikan oli tarkoitus olla nukkumapetinä, mutta asiasta ollaan oltu hieman eri mieltä) ja antoi henkilökunnan nukkua - armollisesti kuuteen asti. Uusi hellimistarmo ja henkilökunta koittaa unisesti vastata takaisin. Noh, onhan täällä tosiaan jo valoisaa ja joidenkin mittapuun mukaan aika herätä. Yöksi oltiin jätetty reilusti nappulaa, mutta tyhjänähän se kuppi aamulla oli. "Palvelua!" kurisi Wilma-neiti. Voisi kuitenkin sanoa että yö meni jokseenkin hyvin.

Mutta jos jotain hyvää niin tietysti huonoakin. Aamutoimien jälkeen henkilökunta leikitti kissaneitiä ja koitti opastaa Nina Ottonsonin Dog Spinnyn käyttöön ("Miksi ihmeessä poimisin naksut tuolta kun niitä ilmestyy kuppiinikin?") kun Wilma yhtäkkiä kyyristyi ja heilutteli kaula pitkänä päätään lähellä maata puolelta toisellle. Ei ollut epäilystäkään : astmakohtaushan sieltä pukkasi. Köhimistä ja kakomista kesti hetkisen ja henkilökunta ehti jo hivenen huokaista, kunnes Wilma meni taas kyyryyn ja tuli uusi yskänpuuska. Jos ei jo valmiiksi harmittanut ja huolestuttanut, niin tässä vaiheessa henkilökunnalla oli jo suru puserossa. Voi kurjuuksien kurjuus, näinhän tässä ei pitänyt ollenkaan käydä. Lyhyen ajan sisään Wilma kyyristyi NELJÄSTI köhimään, kunnes henkilökunta otti neidin syliin ja antoi yhden suihkauksen röörejä avaavaa Ventolinea, jota tällä kertaa todella tarvittiin! Wilma oli kuitenkin saanut tavanomaisen lääkeannoksensa jo aamusella, joten kohtauksien tulo todella yllätti. Ventoline normalisoi kuitenkin tilanteen, mutta on täällä edelleen huoli puserossa. Mikä kohtauksen oikein laukaisi? Ja liittyisikö se siihen pieneen tukkoisuuteen joka alkoi eilen? Nenä ei kuitenkaan vuoda eikä räkää lennä, vain pientä vihellystä/vinkunaa on välillä kuultavissa.Varmuuden vuoksi allekirjoittanut imuroi (vaikka ei aikaisemmastakaan siivouksesta ole kuin pari päivää) ja luuttusi näkyvät lattiapinnat kuumahöyrymopilla, josko sillä olisi mitään vaikutusta. Moppi ei käytä mitään pesuaineita tai hajusteita,pelkästään vesihöyryä, joten ainakin olettaisi ettei se ärsyttäisi astmaatikon limakalvoja.

H20- moppi

Täytyy vielä neuvotella Wilmaa paremmin tuntevien ihmisten kanssa, että saisi jotain selkeyttä miksi kohtaukset iskivät nyt noin rajusti. Huolestuttaa kyllä kovin ja nyt allerkirjoittanut on heti varpaillaan kun Wilma menee vähääkään kyyryyn.Katsellaan miten loppupäivä sujuu.

International familiarity

2010-04-26T20:35:00.001+03:00

Kohta 2. päivä uudessa kodissa, ja Wilma kartutti faniklubiaan. Wilma-neiti tietää, että kansainvälisyys on valttia nykypäivän bisneksessä ja saikin pikaoppitunnin enklanninkielisiltä faneiltaan. "Pusspuss" toimi ihan siinä mitä "kisskiss" eli kiehnäystä ja kehräystä, mutta ei liialti - mollaan kuiteskin Suamesa ni ei tääl iha liia tykö ny enstes aivan vieraita immeisii änkästä. Nääs. PR-työ hoidettiin silti kunnolla ja parin minuutin jälkeen Wilma-neiti olikin jo ihan sinut uusienkin ihmisten kanssa. Visiitti oli kuitenkin pikainen, joten smalltalk jäi seuraavaan kertaan.

Raskas muutto kyllä näkyy kissakkeessa selkeänä väsymyksenä. Allekirjoittanut ehti päivällä jo kovin huolestua väsyneestä olemuksesta ja kauhean tiheän oloisesta hengityksestä, että joutui häiriköimään ex-omistajiakin hätäilyillänsä ja antoi "varmuuden vuoksi ensiavuksi" hengitysteitä välittömästi avaavaa Ventolinea. Stressikärpänen lieni kuitenkin kuviteltu, sillä hivenen silmiä ammottuaan Wilma-neiti riehaantui taas hetkeksi höyhenhuiskastaan ja valtakunnassa oli jälleen kaikki hyvin. (Hengittäähän se kissa nyt hivenen tiheämmin kuin ihminen, kas kummaa!) Anteeksi Susanna että turhaan huolestutin myös teitä! :( Vähän olin jo sormi suussa ja huoli puserossa. On tähän kissanomistajuuteen kyllä vielä paaaaljon totuttelemista.

Väsähtäneestä kissakkeesta sai jopa pari kuvaa nappaistua. Allekirjoittaneellahan ei siis tosiaan ole kuin _puhelimen kamera_, joten kuvien laatu ja määrä johtuu tästä valitettavasta syystä.

Wilma löysi hyvän paikan keittiönpöydän hedelmäkorista.

"Ai iz a fruit"

"Ai alzou iz a curl."

Kuten kuvista näkyy, 'pöydälle-ei-saa-hypätä'-politiikka on hieman löyhentynyt. Juttu on vaan niin, että keittiön ikkunalta avautuu parvekkeen jälkeen parhaimmat näkymät ja auringonpalvoja abessinialaisille parvekeilma on vielä melko koleaa. Olisi julmaa kieltää tällainen kovin mukavaksi koettu näköalapaikka. Eli yksi työtaso ja sen yläpuolella oleva kaapisto ovat nyt sallittuja alueita kunhan pöydällä ei sillä hetkellä laiteta ruokaa. Muut pöytätasot toivon mukaan pysyisivät kissattomina, vähintään silloin kun henkilökunta itsekin on paikalla. (katsotaan vaan mistä seuraavaksi lipsutaan)

"Hey fishy, fishy, fishy..."

Wilmassa on hivenen jo akvaristin vikaa, kaloja on tiirailtu tänään moneen otteeseen ja täppäilykin on jo astetta kovempaa. Akvan päälle ei onneksi loikita - vielä. (Ja toimituksen HUOM! Akva ei oikeasti ole noin tumma, kyllä niillä on valot, sattui vaan olemaan verhot auki ja arska heijastumaan akvan suuntaan)

"Ai sow wat juu jazt did!"

Hivenen naksutinkoulukseenkin päästiin ruoka-aikana perehtymään, tosin ihan kaksi naksausta vain. Kissa-neidin päivät tulevat varmaan vielä viikon ajan olemaan kovin hämmentäviä, stressaavia ja väsyttäviä, joten parempi jättää liiempi aktivointi myöhemmäksi. Nyt kissake saa vain kotiutua rauhassa.

IT'S A GIRL!

2010-04-26T14:53:00.001+03:00

Kameran tajuttomasta hitaudesta johtuen allekirjoittanut on päättänyt ottaa valokuvia vain nukkuvasta kissasta, joten siksi tämäkin poustaus tulee tylsän mustavalkoisena tekstinä.

Yksi päivä ja yksi uneton yö takana päin.Vielä täytyy Kissaliiton ja Tapiolan paperit kiikuttaa postiin ja henkilökuntaa voi kutsua kissan omistajiksi. Paljon on kuitenkin vielä totuttelemista, tällä hetkellä tuntuu kuin Wilma olisi vain "hoidossa", vaikka kuitenkin loppuelämänkoti kyseessä. Vielä ei vain ole tuo omistajuus oikein iskostunut pääkoppaan.

Myös se, miten ääneti kissake liikkuu, yllätti henkilökunnan täysin. Koirien kynsien rapinaan tottuneena ääneti liikkuva kissaotus hämmästyttää. Välillä täällä henkilökunta yksissä tuumin ihmetteli että missäs kissa oikein on, kun toinen oli jo ehtinyt hiippailla selän taakse. Muutoin pikkuääniä kyllä kuulee: joko ihan hentoinen "miu, mulla on asiaa" tai sitten "kuurrrr". Ja kehräystä..! Kuuluu kyllä olohuoneesta kylppäriin kun kehruukone käynnistyy. Niin, ja yksi murahdus! Allekirjoittaneen äiti tuli eilen illalla kissaketta vielä katsomaan; ovikellon soidessa valpas vahtikissa sanoi "murh" ja juoksi ovelle. Pitänee siis ilmeisesti kiinnittää oveen "Täällä vartioin minä"- kyltti.

Unettoman yön takana on monia syitä. Ensinnä itse henkilökuntaa jännitti "mitähän se nyt tekee, kun ei kuulu mitään" "missähän se on kun ei näy mitään" eikä oikein osattu itsekään rentoutua. Varmasti myös Wilmaa jännitti, sillä alussa näytti ettei sitä omaa hyvää paikkaa meinaa löytyä. Mutta löytyipähän se sitten viimein, mutta henkilökunnan harmiksi petivaatteista. Alkuperäinen tarkoitus oli että sängyllä kissa saa olla päiväpeitteen kera, mutta ei lakanoissa. Julmasti henkilökunta joutuikin aamuyöstä sulkemaan makuuhuoneen ovet, mikä aiheutti todella sydäntä särkevän mutta lyhyen miumiu-valituksen ja oven kaapimisen. Aamuvarhaisena ennen kellon soittoa allekirjoittanut hipsikin peiton kanssa sohvalle nukkumaan ja pitämään kissakkeelle seuraa, että edes toinen henkilökunnasta saisi unta pollaan. Kyllä pikkukissa olikin yhtä kysymysmerkkiä: "Miksi henkilökunta vain nukkuu kun pitäisi palvelua saada? On se nykyaikana vaan vaikea saada kunnollista palvelusväkeä."

Henkilökuntaan turhautumisesta huolimatta Wilma on kyllä jaellut myös rakkauttaa, niin henkilökunnalle kuin kahdelle lampaankarvataljalle, joita jaksetaan leipoa/myysätä senttimetri senttimetriltä kerta toisensa jälkeen silmät sirrissä. Jännää vain että taljat eivät kelpaa muuta kuin sohvalla, muualla ne on ihan tylsiä. Myysäystä saa kyllä osakseen myös henkilökunta, kaikki pehmeä on niiiin ihanaa.

Vielä näyttäisi kuitenkin siltä, että aivan kaikkea ei ole paljastettu, mutta eihän hieno lady niin teekään. Hivenen tuntuu ujoutta olevan vielä pinnalla, että suurempia riehumisia tai spurtteja ei ole todistettu, mutta eihän tässä olekaan mennyt kuin reilu vuorokausi uudessa kodissa ja varmaan muutto täysin uuteen ympäristöön vielä väsyttääkin. Eilen illalla rupesi neidillä myös nenä vinkumaan ja tuhisemaan ja henkilökunta joutui heti huolestumaan. Mitä, siis viisi minuuttia uudessa kodissa ja heti huolia pukkaa.Vinkumisesta lähetettiin kovin taidokas videonäyte myös vielä kissan vanhoille omistajillekin, josko he osaisivat sanoa siitä mitään. Mietityttää onko "ilmaston" vaihdos pistänyt nenän tukkoon vai mikähän on. Totta on että pääkaupunkiseudun ilmanlaadusta ei ole viime aikoina ollut kehumista ja jos kerran henkilökunta on siihen reagoinut, niin miksei myös landelta cityyn muuttava kissaneitikin, jolla on kaiken kukkuraksi astma. Elely kissan kanssa kun on vielä niin uutta, pukkaa allekirjoittanut koko ajan kyseenalaistamaan kaikkea: "onkohan tuo normaalia, kuuluukohan tämä asiaan". Täytyy vain toivoa, että Wilma-neidillä riittää kärsivällisyys uuden uusavuttoman henkilökuntansa kouluttamiseen.

Korkeuksiin kohoaa

2010-04-21T17:54:00.002+03:00

Vähän rakkautta, huolenpitoa ja vettä ja WHUMPS - ruukusta singahtaa jykevä puu. Kun vain saisikin viherpeukaloin taidoilla tuolla lailla leuhkia, täällä kun viherpeukalo on todella keskellä kämmentä. Joka tapauksessa, puu löysi itselleen ruukun, jota allekirjoittanut ei jaksanut kotia kantaa - onneksi tuo parempi puolisko olikin mukana roudarin hommissa. Allekirjoittanut ei myöskään harrasta kuvasta huolimatta painonnostoa - voimat eivät riittäneet nostamaan painoa senkään vertaa että sen saisi pois kuvasta, eli nämäkin toisen puoliskon hommia. Vaikka ruukku itsessään painaa jo aika paljon, tarvitsisi se vielä täytettä jotta "kukkakeppi" pysyisi varmasti paikoillaan. Mustaa multaa tässä on ollut mietinnässä, siihen saisi samalla kasvatettua puulle á natural ruohojuuren (siis mikäli viherpeukalon taidot edes siihen riittävät. Tässä on kaksi viikkoa koiteltu kasvatella kissanruohoa ja VASTA NYT näkyy parin korren alkua...). Ongelmaksi saattaa kuitenkin koitua puun mahdollinen lahoaminen multamaassa.
Myöskin tason askartelu on mietinnässä, puuttuu vaan kovin asiaa oleellisesti auttava sähkökäyttöinen pistosaha. No mutta, hiljaa hyvä tulee.

Korkeutta puulla tällä hetkellä allekirjoittanutta kymmenisen senttiä enemmän ja kissakkeelle toivottavasti tarpeeksi. Vielä kuvakulmaa ruukunreunan tasolta.

Kovin lehdetön tämä pavunvarsi. Eikä näy jättiläisen linnaakaan. Köyhää.

Puuta on

2010-04-20T16:41:00.000+03:00

Tai tarkemmin yksi kokonainen kappale. Mietittäväksi vielä jää, kuinka puu nousisi pystysuuntaan ja vielä tukevasti. Tassujen ja kynsien ote pitää pinnassa varmasti ilman sisalköyttä, mutta kissake arvostanee varmaan huimempia korkeuksia kuin tämän hetkistä 10cm lattiapinnasta.

Bloggerin ulkoasu

2010-04-19T20:37:00.000+03:00

Blogi on viimein löytänyt itselleen sopivan kuosin, mutta kauan siinä kestikin..! Pahoittelut siis kaikille niille jotka joutuivat kärsimään alati hyppivästä ja vaihtuvasta taustaväristä ja otsikon eri malleista. Koko päivän toljottelun jälkeen allekirjoittanut totesi, että kyllä se silmä vähän paremmin lepää valkoisella kuin kirkkaan vihreällä, joka hallitsi blogin ulkoasua alussa. Vielä varmaan otsikon kuosi muuttuu, kunhan keksitään joku helppo ja varteenotettava ohjelma,jota pieni ja lahjaton atk-nörttikin osaisi käyttää.

Tässä vielä kuvamaistiaisia, mitä tuleman pitää. Kyseessä siis allekirjoittaneen ensitapaaminen Wilman kanssa pari viikkoa takaperin.

Kuvat (c) Elina K.

Valmisteluja

2010-04-19T10:29:00.002+03:00

Henkilökunta tappeli jo eilisen illan ja tämän aamun blogin otsikon kanssa, mutta jäänyt selkeälle tappiolle. Miten niin yksinkertainen ohjelma kuin Paint voi olla niin tuskastuttavan jääräpäinen ja tottelematon?! Henkilökunnan ATK-taidoissahan ei ole moitteen sijaa. Kateellisena kuolaillaan muiden bloggaajien hienoja otsikkoja.

Blogin ulkoasun näpräämisen lisäksi henkilökunta päätti valaista, mitä kaikkia valmisteluja kissan tuloa varten onkaan tehty.

Kiipeilypuu

Kiipeilypuu oli henkilökunnan suurin päänvaiva kissatavaroiden hankinnassa. Miksi oi miksi suurin osa kaupan puista on niin tavattoman rumia? Miksi kangasväreistä löytyy ainoastaan sinistä, beigeä tai sitten leopardi-tiikerikuvoista? Pitkään olikin harkinnassa tilata Catmax tai sitten askarrella itse, mutta kun kummassakin tapauksessa aika sekä hinta olivat esteenä, päätti henkilökunta alistua lemmikkiliikkeiden puihin. Positiiviseksi yllätykseksi löytyi kuitenkin puu, jonka tasot olivat oikeasti päällystetty MUSTALLA karkealla matolla eli ei edes sillä iljettävällä samettisekoituksella. Sydän sykähti myös hinnankin kohdalla: 60€ (!) joka liikkeen muiden puiden hinnoilla vaikutti tooodella edulliselta. Niimpä puu varattiin heti ja muiden liikkeiden nopean tarkastelun jälkeen tultiin se hakemaan. Kaupan henkilökunta kiltisti irroitti osat toisistaan ja kiikutti ne allekirjoittaneen Primeran takakonttiin. Puu on siis tosiaan kaksiosainen, vai voisiko sanoa kolmi, sillä keskellä olevan tasonkin voi jättää pois. Korkeutta hököttimellä on vähän vajaa henkilökunnan toisen osapuolen verran eli 160cm. Vielä ylätaso pitäisi kiinnittää kaapiston seinään jotta hökötin olisi varmasti tukeva, mutta aika vankka puualustakin sillä on. Alusta tarvitsee kyllä vaan uuden maalipinnan, mutta sen kanssa ei ole vielä niin kiire ja todennäköisesti säkkituoli löytää paikkansa puun juurelta, jolloin ikävät johdot ja alusta peittyvät.

Pesä

Kiipeilypuun ylätasanteelta kisun on tarkoitus päästä hyppäämään eteisen vaatekaapiston päälle ja saada näin lisää kuutiotilaa. Hyllyn päällä jo edellisessäkin kuvassa näkyi musta laatikko, tässäpä tuo nyt lähitarkastelussa. Pesä on mustaa keinonahkaa ja pölläisty henkilökunnan vanhempien kotoa; pesä on henkilökunnan rakkaan, hiljattain edesmenneen koiruuden pesä, joka nyt pääsee uusio käyttöön mikäli se vain kissaneidille kelpaa. Nahka on ihanan helppo pitää puhtaana ja pehmukkeeksi voi laittaa vaikka pikkuruisen lampaantaljan, jonka henkilökunta on kissakkeelle varannut.

Ikkunapaikka

Kissalle varattu talja majailee vielä ikkunalaudalla. Mikäli paikka miellyttää kissaneitiäkin, talja saa pysyä siinä ja mikäli ei, seuraa sitten muutto kaapiston päälle pesään.

Säilytystä

Myös Ikeassa ollaan kissatarvikkeiden toivossa vierailtu ja viimeksi tarttuikin mukaan iloisen vihreä ruokasäkki. Koiranruokien kanssa pläräily on opettanut, että nappulat suljettujen kansien/pussien taakse, mikäli halutaan välttyä öttiäisiltä! Henkilökunnan asunnossa ei kyllä ole koskaan moisia näkynyt (öittiäisten kulkeutuminen 10. kerrokseen ulkokautta on mitä epätodennäköisintä ja kaikki muutkin jauhot on keittiössä purkkeihin pakattuina). Säilytyspussissa on kyllä tosin kyljessä 'hengitysreikiä', toivotaan ettei öttiäiset keksi pujahtaa niistä. Kaksi nahkalaatikkoa ovat jo nyt keränneet sisältöä mm. kissan herkkunappeja, leluja, naksuttimen. Toiseen laatikoista olisi tarkoitus muodostaa kissan lääkevarasto, ellei nätimpää löydy. Astmaatikkokissa Wilmalla lääkkeitä tulee kuitenkin olemaan tavallista kissaa enemmän.

Kovin ahtaalta hyllykkö näyttää kuvassa, mutta todellisuudessa kaappiin tulee kyllä vielä mahtumaan märkäruokapöperötkin.

"Ruokanne mademoiselle"

Tiimarista löytyneet kivat kipot odottavat vielä täytettä, tarkoitus olisi pitää yhtä vesikuppina ja kahta muuta raksu- ja lihakuppina. Wilma-neiti varmasti arvostanee ruokapaikalleen istahtanutta vartijaa, joka karkoittaa luvattomat tunkeilijat pois.

"Tässä on kyse - kakasta"

Veski löysi paikkansa mistäs muualta kuin WC-kylpyhuonetiloista. Sininen vessalaatikko on luonnossa hivenen vaaleampi ja sulautuu ympäristöönsä. Kokeilun varaan vielä jää, paljonko pönikästä kulkeutuu hiekkaa mukana ja tarvitaanko eteen jonkinlaista mattoa.

Vielä kun jaksaisi vain malttaa odottaa - ja pitää lompakon nyörit suljettuina turhalta tarvikkeelta.

Wilmaa odotellessa

2010-04-18T21:12:00.000+03:00

Ensimmäinen virallinen päivitys Wilma-kissan blogissa. Tarkoituksena olisi seurata ja päivitellä nuoren abessinialaisneidin elämää.
Uusi viikko odotusaikaa ennen kissaneidin saapumista onnettomien sattumuksien vuoksi, henkilökunta juuri ja juuri malttanee odottaa. Henkilökunnan toinen osapuoliskohan ei ole Wilmaa vielä nähnytkään, joten ei ehkä jaa samaa täpinää kuin toinen malttamattomampi osapuoli, joka taas hamstrailee tavaroita kuin pieni hamsteri. Silmää ja katsetta sietävä kiipeilyteline odottaa vielä kiinnitystä seinään, mutta muutoin kaikki tarvittava tuntuu olevan hankittuna. Hirveä himo olisi tilailla Zooplussasta kasapäin ruokaa, mutta ehkäpä on taloudellisesti kannattavampaa ensin vain kokeilla mikä ruoka maistuu ennen kuin sitä tilaa kasapäin.
Vielä vain kun viikko vierähtäisi nopeasti.